Olin eräänä päivänä tulossa töistä kotiin, kun puhelimeeni tuli viesti. Se oli aviomieheltäni, joka pyysi tuomaan kaupasta maitoa ja sokeria. En tosin tiedä miksi. No, menin kauppaan, ostin tarvittavat asiat ja silloin minulle iski ajatus; voisin tehdä loton pitkästä aikaa. Täytin sinä kylmänä torstai iltana lottokuponkia läheisen kaupan kassalla ja saatuani sen valmiiksi, lähdin kohti kotia. Kotiin päästyäni sanoin miehelleni, että tein loton. Häntä asia ei hetkauttanut, joten hän jatkoi omia puuhiaan.
Aikaa kului ja tuli lauantai-ilta. Kymmenen uutiset oli katsottu ja lottoa odoteltiin. Menin hakemaan kupunkia ja palasin takaisin olohuoneeseen ja istahdin mieheni viereen. Numerot julkistettiin ja mikä kaikkein yllättävintä.. MEILLE TULI TÄYSOSUMA! Tästähän uutisoitiin pitkään ja paljon, oltiin ties kuinka monessa lehdessä, mutta emme valittaneet. Vanhemmillekin olisi kiva ostaa jotain hyödyllistä, joten lähdinkin seuraavana päivänä kauppaan ja hamstrasin kaikenlaista mukavaa. Kasasin äidille paketin, jossa oli asioita, joita häneltä puuttui ja käärin sen sellofaaniin ja kiinnitin punavalkoisella narulla oikein kauniisti. Isälleni en keksinyt ikävä kyllä mitään. Lopuilla rahoilla ajattelime lähteä kahden viikon lomareissulle Lontooseen, kun muutakaan kivaa kohdetta ei siihen hätään keksitty.
Lontoossa ollessamme meille tuli kuusi vuotta yhteistä matkaa täyteen, joten juhlistimme sitä romanttisella illallisella hienossa ravintolassa. Illallistettuamme lähdimme takaisin hotellille. Illan pimetessä katsoimme elokuvia ja nautimme toistemme seurasta - olihan näitä yhteisiä hetkiä odotettu jo hartaasti, kun kummallakin oli töissä kiireitä. Kotiin palattuamme viemme molempen vanhemmille tuliaisiksi London - jääkaappimagneetit ja asian, jota olimme odottaneet pitkään ja hartaasti.. Nimittäin viimeisenä kokonaisena päivänä kun olimme Lontoossa, tein positiivisen raskaustestin. Tämän seurauksena molempien vanhemmat saivat myöskin "Isoäiti" ja "isoisä" mukit, joista he voivat sitten juoda kahvinsa.

Raskausaika meni uusien asioiden hankinnassa ja uuden opettelussa. Hoidimme paljon siskoni muutaman kuukauden ikäistä tytärtä, jotta saisimme kokemusta omasta lapsesta. Muutimme myös suurempaan asuntoon, kokonaan uuteen kaupunkiin. Tästä muutaman kuukauden päästä pienokainen syntyi ja sai rakkaiden ihmisten ympäröimänä nimekseen "Jasmin Heini Alexandra". Nyt meidän pieni perhe oli koossa, tosin se kasvoi vielä yhdellä pojalla ja kissalla, mutta kuitenkin.
Elämme onnellista elämää, jota tosin alussa varjostivat minun sairastumiset, joiden takia lapset joutuivat olemaan paljon isovanhempien luona, kun mieheni oli katsomassa minua sairaalassa, mutta onneksi niistä on jo reilusti yli 10 vuotta, lähemmäs 12 vuotta, joten lapset eivät muista paljoakaan tuosta.
Mutta onneksi nyt kaikki on hyvin ja saan elää maailman ihanimman perheen kanssa, josta olen äärimmäisen iloinen ja onnellinen.