Unimatka: 
Aloin eräänä iltana nukkumaan, sen jälkeen kun olin lukenut erästä Nora Robertisin kirjaa. Tiesin, että en saa helposti unta mutta yritin. Sain unta aika nopeasti, kun rentouduin. Unessa olin lomatunnelmissa mummoni luona. Huomenna tapahtuisi jotain mitä olin odottanut, sillä näin poikaystäväni pitkästä aikaa. Hän saapui siskonsa kanssa tiistai-aamuna mummolleni. Kävimme yhdessä hiihtämässä, mutta emme selvinneet ongelmitta... Kaaduin muutamaan otteeseen ja sain muutaman mustelman, mutta en valittanut. Lahjaksi hänelle annoin itsetehdyn vihkosen, jossa oli meille tärkeitä juttuja. Häneltä sain matkaliput.. Ranskaan. Lähtisimme matkalle syntymäpäivieni aikaan. Aikaa kului ja maanantaina 27.9 lähdimme kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Minua jännitti, koska en ollut koskaan ennen käynyt Norjaa kauempana. Lento lähti, jännitys laantui. Ranskaan päästyämme olin aivan onnesta soikeana. En tiennyt, mitä pitäisi sanoa, olin sanaton. Itkin onnesta. 
Menimme hotelille ja kirjauduimme sisään. Huoneemme - joka oli muuten sviitti, oli täydellinen meille kahdelle. Saimme kaupan päällisiksi ilmaisen illallisen hotellin ravintolassa. "Tämä oli jo liiallista hemmottelua" - ajattelin, mutta en kehdannut tuoda ajatustani julki. Lähdimme syömään. Otin kanakeittoa, joka oli äärimmäisen hyvää. Jälkiruoaksi otimme kumpikin palat suklaakakkua. Olisimme ranskassa koko synttäriviikon, koska emme kehdanneet tulla vain pariksi päiväki. Tiistaina emme tehneet mitään ihmeellistä, olimme pääasiassa vain hotellilla. Vihdoin oli keskiviikko, ja minun synttärit olivat täällä. Sain nukkua aamulla pitkään ja minukle tuotiin aamupala sänkyyn (Oli muuten ihana yllätys). 
Päivällä kiertelimme kaupungilla ja illalla menimme yhteen paikallisten suosimaan ravintolaan romanttiselle kynttilä illalliselle. Ruoka oli erittäiin hyvää ja täyttävää, söimme nimittäin kolme ruokalajia. 
Syötyämme lähdimme kävelemään kohti valaistua Eifel-tornia. Ihana kokemus. Otimmesen juurella muutamat kuvat ja nautimme toistemme seurasta. Purskahdin itkuun, kun tajusin jotain, mitä en todellakaan osannut odottaa.. 18-vuotissyntymäpäiväni olisi myös minun ja silloisen poikaystäväni kihlajaispäivä..  Seisoimme edlleen Eifel-tornin juurella, kun hän kosi minua. Itkin ja hädin tuskin sain itkun keskeltä vastattua myöntävästi. Sormus oli juuri sellainen, josta olin unelmoinut; punakultainen, jossa oli rivi timantteja. Täydellinen. 
Loput päivät meni siivillä, ostettiin tuliaisia sukulaislle. Lauantai.iltana lähdimme lentokentälle, koska koti kutsui. Olimme takaisin Suomessa sunnuntaiaamuna, josta lähdimmekin junalla takasin kotiin. Halasimme, koska joutuisimme olemaan erossa vielä jonkinaikaa opintojeni olessa muualla. Tässä vaiheessa emme asuneet vielä yhdessä. 
Tässä kohtaa heräsin herätyskellooni ja huomasin kaiken olevan unta... uni oli ihana, toivottavasti tapahtuisi joskus oikeasti.