MUINAISEN EGYPTIN TALOUS

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Faaraoiden Egyptin taloutta on
kutsuttu muinaiseksi komentotaloudeksi, mutta pitäisi muistaa, että
tässä anakronismin vaara.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXxx

Kuitenkin siellä oli erikoistunut
virkamieshallinto, joka kontrolloi taloutta, mikä on keskeinen
piirre komentotalouksissa.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXx

Lisäksi, yleensä viranomaiset
olivat valtion virkamiehien ominaisuudessa eikä yksityisinä
maanomistajina ja tilanisäntinä, ja he eivät ehkä tarkasti
käskeneet viljelijöitä mitä piti tehdä ja viljellä, vaan
viljelijät tekivät niinkuin heidän esi-isänsä olivat aina
tehneet.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Mutta jokaisen tulvimisen jälkeen
viranomaiset uudelleenmittasivat ja määrittelivät viljelysmaan,
missä otettiin huomioon aiemmat maanomistusjaot, satonäkymät ja
aiemmin kerätyt verot. Viljelijät olivat valtion palkkalaisia.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXx

Varastointi ja maanjako yleensä
tehtiin paikallistasolla. Alueelliset toimijat tasasivat paikallisia
satovajauksia ja alijäämiä.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXxx

Virkamiehet olivat vastuussa
julkisista töistä, jotka olivat pääosin uskonnon harjoittamiseen
liittyviä ja joihin oli sidottu kymmeniätuhansia työläisiä ja
hallintovirkamiehiä.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Egypti oli kokoelma pääasiassa
autarkkisia eli omavaraisia kotitalouksia ja talousalueita.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Verojen maksun jälkeen
talousalueiden hallintovirkamiehet ja ohjaajat ja menestyksekkäät
kotitaloudet varastoivat tuotannon ylijäämän tulevaisuudessa
tapahtuvaa tarvetta varten tai vaihtoivat ylijäämää
vaihtokaupalla (barter-kauppa) markkinoilla. Muinaisen Egyptin
markkinoita ei tunneta tarkkaan.

Markkinoille myyntiin tulevan
tuotannon ja tavaran määrä oli mahdollisesti vähäinen.

Tällä myytävällä
hyödykeosuudella oli ehkä hyvin pieni tai olematon vaikutus
yksittäisen tuottajan ja viljelijän eloonjäämiskamppailussa,
mutta silti se mahdollisti taloudellisen perustan, mikä loi Egyptin
korkeakulttuuria.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

VÄESTÖ

Valtaisa enemmistö väestöstä,
ehkä jopa yli 90% väestöstä, 2000 vuoden aikana, eli
maanviljelyksestä tai siihen liittyvästä toiminnasta. He elivät
pääosin omavaraisissa kyläyhteisöissä ja ainakin varhaisina
aikoina orjuudessa.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXx

Maa jota he viljelivät kuului
teoriassa uskonnon mukaan jumalille, Osiris-jumalalle ja hänen
tuhonsa jälkeen Horus-jumalalle ja hänen maallisille
inkarnaatioilleen, faaraoille.

Käytännössä todellinen
maanomistus kehittyi ja huipentui myöhäisellä kaudella 500-luvulla
eKr tilanteeseen, jossa maata oli mahdollista ostaa ja myydä
vapaasti.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Sen lisäksi että oli
vuokraviljelijöitä ja torppareita, suuri osa väestöstä
työskenteli maalaistyöläisinä aatelisten ja papiston ja
temppelien maatiloilla.

Uuden Kuningaskunnan aikana eli
1500-1000-luvuilla eKr ehkä kolmasosa maasta kuului Ammonin
papistolle, joka käytti paljon työläisiä ja orjia.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Virkamiehet, papit, kauppiaat ja
käsityöläiset asuivat pääsääntöisesti Niilin varrella
olevissa kaupungeissa.

Näihin asutuskeskuksiin oli melko
helppo tuoda elintarvikkeita jokea pitkin veneillä ja laivoilla.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

VARAKKUUDEN LÄHTEET

Maatalous ja kalastus

Maatalous loi suurimman osan
Egyptin taloudellisesta hyvinvoinnista.

Siemenviljaa, kasviksia, hedelmiä,
lampaita, sikoja ja siipikarjaa kasvatetiin Niilin rannalla ja kalaa
kalastettiin Niilistä.

Mahdolliset ylijäämäsadot, sen
jälkeen kun niistä oli otettu pois verot, myytiin markkinoilla ja
toreilla.

Niili pysyi koko ajan
hedelmällisenä ja sen johdosta että Niili tulvi joka vuosi.

Mutta maatalouden viljelymenetelmät
ja tekniikka olivat alkeelliset ja tehottomat.

Parannukset ja innovaatiot olivat
harvinaisia ja uudistuksia toteutettiin hitaasti.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Karjanjalostus oli vähäistä ja
sattumanvaraista.

Kalankasvatusta oli hyvin vähän.

Käytännössä kaikki kala tuli
suoraan Niilistä pyydettynä.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Metsästys oli rikkaiden huvia.

Metsästys ja riistanajo oli
taloudellisesti melko vähäpätöistä, mutta saattoi olla erittäin
tuottoisaa kaikkein köyhimmälle kansanosalle.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

KÄSITYÖTEOLLISUUS

- huom. "teollisuus"-sanan
ongelmallisuus tässä kohtaa

Suuri osa valmistetuista tavaroista
tuli perheiltä, jotka hankkivat raaka-aineet tavaroihin.

Työt jakaantuivat sukupuolen
mukaan.

Täten hyödykkeiden valmistus,
raaka-aineiden jalostus tavaroiksi jäi yleensä miesten tehtäväksi.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Miehet kasvattivat pelloilla
pellavaa, heidän naisensa kehräsivät sen langaksi ja ompelivat
siitä kankaita.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Merkittävä osa siemenviljasta
kului oluen tuottamiseen.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Miesten pyytämä kala täytyi
perata ja kuivattaa, mikä taasen yleensä kuului naisille.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Egyptin ilmasto loi kuivattamisesta
yleisen säilöntämenetelmän, paitsi jos elintarpeet kuten kala
kypsennettiin ja syötiin saman tien.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Kaupunkeihin syntyi pieniä
työpajoja, jotka usein olivat rikkaiden aatelisten perustamia ja
rahoittamia.

Oli leipomoita, olutpanimoita,
puusepänpajoja, joissa työläisiä oli parisen tusinan verran.

Näissä muinaisajan
manufaktuuri-tehtaissa kutominen tuli pääosin miesten ammatiksi,
erityisesti sen jälkeen kun pystykangaspuut tuli käyttöön Uuden
valtakunnan aikana 1500-1000-luvuilla eKr.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

KAIVOSTOIMINTA

Yleensä kaivoksista louhitut
aineet kiinnostivat vain harvoja ja rikkaita.

Jalometalleja oli yleisesti
liikkeessä vasta myöhäiskaudella eli 600-300-luvuilla eKr. ja
silloinkin jalometallit pysyivät harvojen omaisuutena.

Työkaluihin käytettyjä metalleja
olivat kupari ja pronssi ja myöhäiskaudelta lähtien rauta.

Nämä metallit olivat kalliita ja
niistä tehdyt tavarat olivat kalliita ja useimpien ihmisten
saavuttamattomissa.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Köyhät ihmiset jatkoivat edelleen
kivisten ja puisten työkalujen käyttöä vielä rautakauden aikana.

Helmet ja jalokivetkin pysyivät
vain rikkaan vähemmistön omaisuutena.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Muotoon hakatut rakennuskivetkin
olivat rikkaita varten ja hyödyttivät korkeintaan kiviä
valmistaneita käsityöläisiä rakennustöiden aikana.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Natriumsuolaa tarvittiin vainajien
palsamoinnissa, sitä louhittiin Wati Natrum -nimisellä
suolajärvialueella Pohjois-Egyptissä.

Palsamointi oli kallista
ylellisyyttä vain harvoille.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

KAUPANKÄYNTI JA PANKKITOIMINTA

Suurin osa maan sadosta meni
tuottajien ja viljelijöiden suihin.

Sen jälkeen kun lääninherrat ja
veronkerääjät olivat saaneet osansa, ja jos jotain ylijäämää
oli jäänyt jäljelle, sitä myytiin vapailla markkinoilla
vaihtokaupassa joko suoraan kuluttajille tai ammattimaisille
kauppiaille ja välittäjille.

Näistä kauppiaista tiedetään
hyvin vähän.

Heidän oletetaan olleen
myöhäiskaudelle asti eli 600-luvulla eKr asti kruunun eli valtion
tai sitten suurten läänitysten asiamiehiä ja eräänlaisia
piirimyyjiä.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Osa korjatusta vehnäsadosta, joka
kuului yksityisille henkilöille, varastoitiin valtion
viljavarastoihin.

Sillä tavoin suurin osa viljasta
kerättiin veroina.

Viljaerien ja peltosarkojen
omistajat antoivat kirjallisiä nosto- ja siirtomääräyksiä.

Nämä asiakirjat toimivat
eräänlaisena rahana

Nämä viljavarastot olivat
viljapankkeja, jotka toimivat viljelijöitä ja kauppiaita varten
vielä senkin jälkeen, kun metallirahaa alettiin käyttää
600-500-luvuilla eKr.

Ensimmäiset pankit olivat siis
ruoka- ja viljavarastoja.

Ptolemaiosten aikana oli
hellenistisenä kautena 300-luvulta eKr vuoteen 30 eKr saakka
keskuspankki Aleksandriassa.

Tämä keskuspankki piti tarkkaa
kirjanpitoa kaikista siellä täällä valtakuntaa olevista
viljapankeista.

Maksusuoritukset tililtä toiselle
tehtiin samankaltaisesti kuin nykyajan pankkisiirtojärjestelmässä.

Luottosuoritukset (credit)
kirjoitettiin merkitsemällä omistajan nimi genetiivi- tai
omistusmuotoon, kun taasen nostot (debit) kirjattiin datiivissa.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

500-luvulta eKr ajanlaskumme alkuun
asti kulta, hopea ja kupari olivat käytössä maksuvälineinä
lähinnä vain ulkomaalaisten kanssa käytävässä kaupustelussa,
olivatpa nämä ulkoaalaiset sitten joko palkkasotureita tai
kauppiaita.

Korkeat lainakorot eivät
elvyttäneet kaupankäyntiä, joten 900-luvulta eKr. lähtien korkea
korkokanta asetti kotimaiset kauppiaat huonompaan asemaan verrattuna
ulkolaisiin kauppiaisiin, jotka saivat rahoituksensa ulkomailta,
kuten Kreikasta, Roomasta tai foinikialaisten Karthagosta.

600-500-luvuilla eKr eli 26.
dynastian aikana kuukausikorot saattoivat nousta 10 % tasolle.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

ENERGIA

Keskeinen muinaisaikojen
voimanlähde oli lihastyövoima, jonka yleensä tuottivat ihmiset
mutta myös tärkeitä olivat kesytetyt tuotantoeläimet.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Maataloudessa käytettiin aaseja
kuljetukseen ja karjaa kyntämiseen ja muuhun raskaaseen työhön.

Valjaat olivat alkeelliset, länkiä
ei vielä tunnettu ja aurojen varret kiinnitettiin lehmien sarviin.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Hevoset olivat kalliita ostaa ja
ylläpitää.

Täten hevosia käyttivät vain
yläluokka ja armeija vaunujen ja kärryjen vetäjinä ja myöhemmin
ratsuina.

Kevein rattaanpyörin varustetut
vaunut yleistyivät uuden valtakunnan aikana 1500-1000-luvuilla eKr.

Näitä vaunuja käytettiin yleensä
vain sotavaunuina tai kilpa-ajoissa.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Kaikki maitse tapahtuva rahtaus,
jopa kuivilla aavikkoseuduilla, tehtiin joko kantamalla ihmisten tai
aasien selässä tai sitten raahaamalla puisissa ahkioissa.

Tuulienergiaa hyödynnettiin vain
merenkulussa ja sielläkin melko alkeellisesti.

Nelikulmaisia purjeita oli
mahdollista käyttää vain suorassa myötätuulessa.

Egyptiläisillä oli etuna se, että
Niili virtasi etelästä pohjoiseen ja Välimerelle ja kantavimmat
tuulet olivat yleensä pohjoistuulia, mitkä riittivät kuljettamaan
laivoja Niilillä ylävirtaan.

Alavirtaan mentiin virran mukana
purjet reivattuina.

Monesti kuitenkin perille
pääsemiseksi täytyi soutaa, mikä vaati suuren miehistön
laivoihin.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Tulta tarvittiin ruuanlaitossa ja
leipomisesa, metallien sulattamisessa ja valamisessa,
lasinpuhalluksessa, saviruukkujen polttamisessa ja joskus harvoin
myös rakennustiilien valmistamisessa.

Metallien työstämisessä
tarvittiin korkeita lämpötiloja ja se saatiin aikaan
todennäköisesti puuhiilen avulla.

Antiikin aikana ei ollut
käytettävissä kivihiiltä ja puuhiiltä oli erittäin vähän.

On väitetty, että tavallisia
nuotiotulia pidettiin yllä millä tahansa kuivuneella kasvi tai
eläinperäisellä aineksella, jota oli tarpeeksi saatavilla.

Auringon kuumuutta hyödynnettiin
tehokkaasti savitiilien valmistuksessa, ne olivat hyvää
rakennusmateriaalia, koska Egypti oli lähes täysin sateeton.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

SODANKÄYNTI

Sotiminen saattoi olla taloudellisesti tuottoisaa niin kauan kuin sotaonni oli suotuisa.

Egypti menestyi sotilaallisesti
aina myöhäiskauteen saakka, kunnes Egypti joutui vieraiden valtaan.

Eri aikoina eri valloittajien
jälken Egypti joutui lopulta roomalaisten armottoman vallan
alaisuuteen voittomaaksi eli provinssiksi alennettuna.

Kuningatar Kleopatra yritti vielä
säilyttää valtakunnan itsenäisyyden mm. rakkaussuhteillaan ensin
Caesariin ja sitten Marcus Antoniukseen, mutta Rooma voitti ja
Egyptistä tuli Roomalle pelkkä vilja-aitta, ruuan tuottaja-alue.

Toisin kuin Uuden valtakunnan
aikana, jolloin alueet olivat lähinnä paikallisten mahtimiesten
hallitsemiä, Nuubia ja Kushin tärkeät alueet etelässä liitettiin
tiiviisti Egyptin kulttuuriin.

Ainakin alinen Nuubia oli suoraan
egyptiläisten hallitsema ja hyödyntämä suurimman osan 2000-lukua
eKr.

Nubian ja Kushin tärkeys kullan,
orjien ja ylellisyystuotteiden tuottajana korostui siinä, että
sinne asetettiin varakuninkaita hallitsijan avustajiksi.

Mikään muu Egyptin valloittama
alue ei ollut taloudellisesti ja kulttuurisesti yhtä merkittävä ja
säilytti läheisen yhteyden Egyptiin vielä senkin jälkeen kun
Egypti oli kadottanut mahtinsa 1000-luvulla eKr.

Taisteluissa osoitettu urheus
palkittiin virkanimityksillä, läänityksilla, kultaisten
kaulakorujen ja rannerenkaiden muodossa olevilla kunniamerkeillä,
maalahjoituksin, orjilla sekä vihollisilta valloitettujen alueiden
ryöstösaaliin osalla.

Valloitetuille alueille ja
kansoille asetettiin sotakorvauksien maksaminen, ja lahjojen
vaihtaminen faaraon ja alusmaiden hallitsijoiden välillä oli
yleensä Egyptin hyväksi.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

ORJUUS

Orjuuden käyttö muinaisina
aikoina oli läsnä kaikkialla.

Egyptissä orjuus oli nähtävästi
lempeämpää ja vähäisempää kuin muissa yhteiskunnissa.

Silti jotkin talouselämän alat
kuten kaivostoiminta oli suuresti riippuvainen orjatyövoimasta,
eritoten Uuden valtakunnan aikana 1500-1000-luvuilla eKr.

Tuolloin sodankäynti ja
kaupankäynti lisäsivät merkittävästi ulkomaalaisten orjien
määrää.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

VEROTUS

Ks. pääartikkeli verotuksesta:
maksut ja tullit

Muinaista Egyptiä on pidetty
valtakuntana, jossa oli erittäin raskas verotus ja että tämä
verotus aikaansai valtakunnan heikkenemisen ja lopulta romahtamisen.

Mutta, lukuun ottamatta joitakin
keskeytyksiä, muinainen Egypti säilyi rauhaisana ja pääosin
muuttumattomana valtakuntana yli 2000 vuotta.

Jopa sen omana rappion aikana
kreikkalainen historioitsija Herodotos arvioi Egyptin tarjoavan
paremman elintason kuin useimmat muut hänen näkemänsä
valtakunnat:

Valtio pysyi pystyssä
verotuloista, jotka maksettiin työsuorituksina ja tavarana.

Vilja oli kaikkein tärkein tuote
hoarded by viranomaiset, koska viljaa voitiin varastoida melko
helposti ja vilja oli kultaakin kalliimpaa katovuosien varalle.

JÄRJESTELMÄN HYÖTYJÄT

YHTEINEN HYVÄ

Pääosa kansalle määrätyistä
maksuista käytettiin tasapainottamaan yhteiskuntaa ja pitämään
sitä pystyssä.

Byrokraattinen hallinto, aluksi
kotimaisista viranomaisista koostuva ja sitten myöhäiskaudella
kasvavassa määrin vierasmaalaisten virkailijoiden hoitama, ylläpiti
järjestystä koko maassa lähes koko muinaisen Egyptin historian
ajan.

3000 vuotta melko hiljaista
rauhallista kehitystä kuvastaa muinaisen Egyptin
hallintojärjestelmän menestyksekkyyttä:

Se voidaan tiivistää seuraavasti:
viljaa varastoitiin huolellisesti, jotta viljaa voitaisiin jakaa
nälänhätien aikana. Tämä oli kaiken talouselämän keskeinen
idea.

Maatyöläiset ruokittiin näistä
viljavarastoista tulvakuukausien aikana, jolloin peltotyö oli
mahdotonta.

Käsityöläiset, jotka rakensivat
julkisia rakennuksia, saivat töitä ja heille maksettiin
kuninkaallisesta viljavarastosta.

Jopa temppeleihin tehdyt uhrilahjat
käytettiin ainakin osittain ruokkimaan köyhiä.

Tietenkin oli niin, että eri
yhteiskuntaryhmät hyötyivät erisuuruisesti koko järjestelmästä,
mutta huolta pidettiin siitä, ettei liian moni ihminen tipahtanut
kurjuuteen.

Tätä sosiaaliturvan ajatusta
eivät antiikin kreikkalaiset kuten spartalaiset tai roomalaiset
eivät koskaan oppineet, tunnetuin seurauksin.

Nälänhädät koskettivat eritoten
köyhiä eikä niinkään varakkaita.

Täten normaaleina aikoina
terveystila, omien lasten hengissä selviäminen tai eliniän pituus
eivät olleet tärkeitä asioita väliaikaiseksi ja lyhyaikaiseksi
koetussa elämässä.

Talonpojat ja kyläläiset, jotka
olivat väestön köyhintä osaa, eivät juuri koskaan matkustaneet
minnekään ja heidän tietämyksensä heidän kyläyhteisönsä
ulkopuolisesta maailmasta oli erittäin vähäinen.

He joutuivat tekemisiin
alempiarvoisten kirjureiden ja tarkastajien, veronkerääjien ja
virkamiesten kanssa, ja nämä olivat melkein yhtä köyhiä ja
kurjia kuin talonpojat.

Mutta talonpojat haaveilivat
saavuttavansa ylimääräistä omaisuutta ja varallisuutta elämällä
äärimmäisen säästeliäästi ja työskentelemällä ahkerasti ja
tunnollisesti.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

YLÄLUOKKA

Muinaisina aikoina jalometalleja ei
pidetty erityisenä vaihdon välineenä ja jalometallit olivat
pääosin faaraoiden ja papiston hallussa.

Muinaisina aikoina varakkuus ja
poliittinen valta perustui eritoten maanomistukseen.

Teoriassa faarao omisti kaiken maan
ja sai käyttää sitä miten halusi.

Laajoja lahjoitusmaita hallitsija
jakoi upseereille eritoten poliittisesti levottomina aikoina, jolloin
faaraot tarvitsivat armeijalta apua eivätkä pystyneet korvaamaan
tukea muutoin kuin läänittämällä maitaan.

Valtion virkamiehet myös saivat
tällaisia kuninkaallisia lahjamaita itselleen.

Todellisuudessa kuitenkin suuri osa
maasta kuului suoranaisesti papistolle ja talonpojille.

Huomattava määrä omaisuutta
investoitiin hautojen rakentamiseen ja hautausseremonioihin ja
palvontamenoihin, joita piti toistaa ikuisesti ja säännöllisesti.

TEMPPELIT

Jumalia piti lepytellä
monenlaisilla uhrilahjoilla ja rituaaleilla, joita tekivät
suurilukuinen papisto.

Papiston vallan säilymiseksi
pappistolle ja sen temppeleille lahjoitettiin paljon maata ja muuta
omaisuutta.

Uuden valtakunnan ajoista lähtien
papisto omisti ainakin kolmanneksen viljelykelpoisesta maasta ja
papisto oli vapautettu veroista.

Jopa papiston palveluksessa olleet
työläiset olivat lailla vapautettuja armeijan pakkovärväykseltä.

Papiston vaurauden kasaantuminen
heikensi valtiota 20. dynastian ajoista lähtien 1100-1000-luvuilla
eKr.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

KIITOS !