Lue alla oleva teksti ja tee siihen liittyvät tehtävä joko paprulle tai emailina, osoite jyrki.outinen@koulu.raasepori.fi

 

Erilaisia luontosuhteita

 

Joillakin kulttuureilla on erityinen suhde luontoon ja luonnon ilmiöihin. Shamaanit ja uhripapit ovat yhteisössään erityisasemassa, ja heiltä kysytään neuvoja niin sään suhteen, sairauksiin, metsästysonneen kuin kasvien viljelyyn tai kotieläinten hoitoon. He selittävät tietonsa tulevan luonnonhengiltä tai esi-isiltä esimerkiksi unissa tai jumalallisissa näyissä. Tiedot siirtyvät pappissuvun sisällä sukupolvelta toiselle. Shamaanien uskotaan voivan leijua ilmassa, lentävän hetkessä kaukaisiin paikkoihin ja vierailevan ylemmissä taivaissa.

 Australian aboriginaalit uskovat sukujensa esi-isien muovanneen maaperän ja piirtäneen kallioon kuvioita merkiksi tuleville polville. Esi-isät siis tekivät luonnon sellaiseksi kuin se nykyään on, eivätkä jälkeläiset voineet muuttaa heidän pyhää työtään. Pohjois-Amerikan intiaaneille maa on pyhä ja sen olivat luoneet maaemo ja taivaanisä, eikä kukaan ihminen voi sitä omistaa. Leiripaikka tai viljelymaa ovat lainassa luonnolta, sen jumalillta tai hengiltä. Metsästäjä-keräilijä-intiaaneilla ei ollut käsitystä siitä, että joku voisi omistaa vapaata maata, ennen kuin he kohtasivat valkoisen miehen aitaaman alueen, jolta heidät ajettiin pois aseella uhaten.

 

Millaisia peruseroja on länsimaisen ja shamanistisen kulttuurin edustajalla suhteessa luontoon?