Runoanalyysi
Suru
Eppu Nuotion nimetön runo kokoelmasta Näin pienissä kengissä (2003) kuvaa surun tunteita ja jopa kiusaamista. Runo pysäyttää lukijansa jo nimettömyydellään. Runon nimettömyys kuvastaa runon haikeutta ja tuo lisää merkitystä runon aiheeseen. Tämä runo edustaa proosarunoa.
Runossa puhuu kouluikäinen kiusattu tyttö. ´´Minä olisin halunnut olla keiju`` Keiju on jotain, mitä puhuja itse haluaa olla. Luultavasti keiju on metafora suositusta henkilöstä. Tämän päättelen siitä, sillä seuraavassa säkeessä puhuja kertoo joutuvansa olemaan koivu. Tässä tilanteessa mielestäni koivu on metafora yksinäisyydestä ja näkymättömyydestä. ´´Kevätjuhlanäytelmissä keijuina tanssii aina muut/ Minä olen siellä missä seisovat hiljaiset lehtipuut.`` Puhujaa ehkä syrjitään, eikä häntä oteta mukaan leikkeihin. Hän ehkä haluaisi olla muiden kanssa, mutta ujouden ja kiusaamisen takia ei pysty lähtemään tekemään asioita, joista haaveilee.
Runo koostuu vain yhdestä säkeistöstä. Säkeistö muodostuu kahdeksasta säkeestä, jotka ovat lähes kaikki yhtä pitkiä. Runossa käytetään riimejä, esimerkiksi koivu ja toivu. Runon rakenteessa painopiste on runon loppusoinnuissa, esim. ´´Minä olisin halunnut olla keiju/ mutta joudun olemaan koivu.`` Rytmillisesti runoa on oikein helppo lukea. Runon rytmi löytyy luonnostaan, mikä tuo runoon hieman lennokkuutta. Runon kieli on myös helppolukuista kirjakieltä.
Runon teemana on katkeruus ja syrjiminen. Runon kirjoittaja haluaa varmaan muistuttaa runon sanoman avulla, miten suuret jäljet syrjintä ja kiusaaminen jättää lapsiin. Runossa kerrotan myös, että elämässä tulee vastaan pettymyksiä.