Sankarisammakon salaisuus

Olipa kerran sammakkopoikue, jonka piti järjestää poikasille niinkin outo laji kuin kiipeämiskilpailu. Päämääränä oli päästä korkean tornin huipulle. Paljon yleisöä oli kerääntynyt seuraamaan kiipeilijöitä ja katsomaan vaikeaa kilpailua. Ja niin kiipeäminen alkoi.

Rehellisesti sanoen, kukaan ei katsomossa uskonut, että sammakonpoikaset selviäisivät tornin huipulle. Kuultiin kommentteja: "Äh, millaista kurnutusta!" tai "Ei ne koskaan pääse huipulle!" tai sitten "Ei niillä ole mitään mahdollisuuksia onnistua, torni on aivan liian korkea!" tai "Nolaavat vaan itsensä!" tai "Keskeyttävät ihan varmaan kilpailun!" tai "Sammakonpoikaset kiipeämässä torniin, onko naurettavampaa kuultu!"

Niin siinä kävikin, että sammakonpoikaset keskeyttivät kiipeämisen yksi toisensa jälkeen. Katsomosta jatkuivat huudot: "Se on liian vaativaa!" ja "Kukaan ei voi selvitä tuosta ylivoimaisesta tehtävästä!" Niinpä yhä useampi sammakonpoikanen väsyi ja keskeytti. Mutta yksi vain jatkoi korkeammalle ja korkeammalle. Se ei antanut periksi. Loppujen lopuksi kaikki muut keskeyttivät kiipeämisen, paitsi se yksi, joka suuren ponnistuksen jälkeen pääsi kuin pääsikin viime voimillaan ainoana tornin huipulle. Yleisö hurrasi oikein seisomaan nousten.

Kilpailun jälkeen kerääntyivät muut osanottajat sammakon ympärille ja halusivat tietää, miten oli mahdollista suorittaa tuollainen urotyö - saavuttaa ylivoimainen päämäärä. Kävi ilmi, ettei voittaja-sankari kuullut heidän kysymystään. Se oli kuuro. Se ei ollut kuullut yleisön pilkkahuutoja.

Mitä opimme tästä tarinasta?

Älä koskaan kuuntele ihmisiä, joilla on taipumus negatiivisuuteen, koska he vievät sinun parhaat unelmasi ja toiveesi. Ajattele sanojen voimaa, sillä kaikki mitä kuulet, vaikuttavat tekoihisi. Muista olla aina positiivinen ja toiveikas. Jos joku sanoo, että sinä et voi toteuttaa unelmiasi, niin ajattele silloin, että minä toteutan unelmani.


Positiivareita mukaellen