Oppimaan oppimisen taidot rakentuvat akateemisista taidoista (puhuminen, vuorovaikutus, kuunteleminen, muistiinpanotekniikat, lukutekniikat, tiedonhaku), oppimisen taidoista (oppimistyylit, oppimisstrategiat) ja oppimisen arvioinnista (itsearviointi, vertaisarviointi).

Jokaisella on oma luontainen oppimistyylinsä. Oppimistyylillä tarkoitetaan erilaisia tapoja hankkia ja käsitellä tietoa. Omia oppimaan oppimisen taitoja voi kehittää ja oppilaita pitäisi ohjata tunnistamaan omia opiskelutaitoja.

Oppimaan oppiminen määritellään tiedoiksi, taidoiksi, asenteiksi ja toimintavalmiuksiksi, jotka ohjaavat uuden oppimista sekä ylläpitävät yksilön halua jatkuvaan itsensä kehittämiseen. Taidot kehittyvät yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksessa. Vaikka oppimaan oppimisen taitojen pohja muotoutuu jo varhaislapsuudessa, on koululla merkittävä rooli niiden edelleen kehittämisessä. Koulussa keskeistä on, että oppilasta ohjataan huomaamaan yhteys yksittäisillä oppitunneilla opittujen asioiden ja muiden oppituntien käsitteiden tai ajattelumallien välillä. Lisäksi keskeistä on, että herätetään oppilaassa innokkuus, ilo ja halu oppia uutta. Tärkeää on ohjata oppilasta hallitsemaan omaa oppimistaan ja häntä tuetaan sietämään oppimisen vaatimaa ponnistelua ja siihen sisältyvää epäonnistumisen riskiä. (Hautamäki, Kupiainen, Marjanen, Vainikainen & Hotulainen 2013, s. 13.)

Koulujen oppimisryhmät vaihtelevat kooltaan ja kokoonpanoltaan. Oppilaiden vuorovaikutustaidot ja oppimistyylit näissä oppimisryhmissä vaihtelevat. Oppilaiden temperamentit, oppimistyylit ja orientaatiot vaikuttavat siihen miten he toimivat keskustelijoina ryhmässä. Oppimistyyleillä tarkoitetaan oppilaan taipumusta käyttää erilaisia oppimisen strategioita (ajatuskarttojen laatimista, muistiinpanojen tekemistä, alleviivauksia tai muistisääntöjen laatimista) ja henkilökohtaisia oppimistapoja. (Hannula & Lepola 2015, s.37)

Oppimistyylejä jaotellaan auditiiviseen, visuaaliseen, kinesteettiseen ja taktiiliseen. Oppilaan oppimistyyli sisältää usein ominaisuuksia useasta oppimistylistä, mutta jotkin alueet kuitenkin yleensä painottuvat muita enemmän. Oppiminen helpottuu, kun oppilas löytää oman tyylinsä oppia. (Hannula & Lepola 2015, s. 38)

Oppilaiden temperamentit vaihtelevat. Temperamentti on synnynnäinen ja yksilöllinen, kullekin ihmiselle tyypillinen tapa toimia ja käyttäytyä. Oppilaan temperamentin tunnistaminen auttaa opettajaa ymmärtämään ja kunnioittamaan kohtaamaansa yksilöllisyyttä. Myös lapsen kokonaiskehityksen tukeminen helpottuu temperamentin tunnistamisen avulla. Samalla ihmisellä voi olla kaikkia temperamenttipiirteitä, toisia enemmän ja toisia vähemmän. (Hannula & Lepola 2015, s. 38)

Kun oppimaan oppimista arvioidaan, niin tarkastellaan oppimistehtävään sitoutumista. Selvitetään oppilaan osaamisen tasoa sekä uskomuksia, jotka edistävät tai haittaavat osaamisen hyödyntämistä. Oppimaan oppimisen arviointimalli liittyy siihen, että sopivasti yllättävä oppimistehtävä käynnistää sekä ajattelun että tunteet, joiden vuorovaikutukseen tehtävän suorittaminen perustuu. (Hautamäki J. & Kupiainen S. ym. Oppimaan oppiminen ala-asteella 2. Opetushallitus, Oppimistulosten arviointi 1/2005.)

Kun mietitään oppimaan oppimiseen taitoja ja oppimistehtäviä, tehtävissä tarvitaan jotain tuttua sekä jotain uutta ja yllättävää. Nämä kaksi (tuttu ja uusi) yhdessä sekä houkuttelevat että saattavat tuntua uhkaavilta. Tehtävän tuttuus auttaa siinä, että oppilailla on tunne, että he voivat suorittaa tehtävän – heillä on tarvittava aiempi osaaminen. Uutuus taas edellyttää kykyä ja halua soveltaa aiempaa taitoa uuteen tilanteeseen. Uuteen tehtävään sisältyy aina mahdollisuus tehdä virhe, ja tämä epäonnistumisen uhka pitäisi hallita. Oppilas tarvitsee uskoa omaan oppimiskykyynsä. Taito ja tahto yhdessä mahdollistavat sitoutumisen edessä olevaan tehtävään. (Hautamäki J. & Kupiainen S. ym. Oppimaan oppiminen ala-asteella 2. Opetushallitus, Oppimistulosten arviointi 1/2005.)