Sua aattelen, kun päivän kimmelteessä

 nään aavat veet.

Sua aattelen, kun kuultaa lähteen veessä

 kuun kujanteet.

Sun nään, kun matkasauva kohoo tiellä.

 Sun yhä nään,

kun vaeltaja vaivoin kulkee siellä

 yön pimeään.

Sua kuuntelen, kun laine rannan kehtoon

 kohisten käy.

Saan usein ääntäs kuuntelemaan lehtoon,

 kun hiljentäy.

Oon luonas sun; pois kauaskin jos lähdet,

 jäät lähellein.

Jo päivä painuu, kohta syttyy tähdet.

 Käy vierellein!

Suom. Uuno Kailas.

Nähe des Geliebten

Ich denke dein, wenn mir der Sonne Schimmer
Vom Meere strahlt;
Ich denke dein, wenn sich des Mondes Flimmer
In Quellen malt.

Ich sehe dich, wenn auf dem fernen Wege
Der Staub sich hebt;
In tiefer Nacht, wenn auf dem schmalen Stege
Der Wandrer bebt.

Ich höre dich, wenn dort mit dumpfem Rauschen
Die Welle steigt.
Im stillen Haine geh' ich oft zu lauschen,
Wenn alles schweigt.

Ich bin bei dir; du seist auch noch so ferne,
Du bist mir nah!
Die Sonne sinkt, bald leuchten mir die Sterne.
O, wärst du da!