OLEANDERISATU ( KATRI VALA)

Minä olen hyljätyn linnan
pieni murheellinen neito,
ja sinä olet suuri, väkevä sankari kaukaa ihmeellisestä maailmasta.
Kenties olet jonkun kreikkalaisen jumalan poika.

Olemme kulkeneet koko päivän loistavassa metsässä.
Sinne on valunut kultaa taivaalta ja putoilee yhä oleanderinkukkia.
Sinä ihana hullu,
luulisi taivaan olevan viiniä täynnä!

»Olet liian säteilevä tänään», sanot, »mieluummin katson suoraan aurinkoon.
Ja niin pieni olet,
sopisit oikeaan käteeni!»

Ja silmäsi kiintyvät minuun täynnä jumaloivaa hellyyttä,
ja minä katselen kättäsi väkevää ja kaunista
ja minusta tuntuu,
että ulottuisin suutelemaan sitä, jos nousisin varpailleni.