VOPA
Ryhmän toiminnan organisointi ja motivointi
Harjoittelun aikana olen halunnut keskittyä erityisesti selkeisiin käyttäytymisodotuksiin ja oppimistavoitteisiin, joihin sisältyy esimerkiksi odotusten sanallistaminen, jolloin oppilaat ovat tietoisia, mitä tunnilla tehdään ja, mitä heiltä odotetaan (Pöysä ym. 2021). Olen aloittanut suurimman osan oppitunneista kertomalla oppilaille tunnin rakenteen ja antanut mahdollisuuden kysyä, jos jokin tunnin tehtävistä mietityttää. Olen myös sanallistanut oppilaille, millaista käyttäytymistä heiltä odotan. Etenkin erityisopetuksen puolella koin tarpeelliseksi sanoittaa oman vuoron odottamisen ja muiden kuuntelun tärkeyttä, vaikka oppilaita onkin vähemmän. Tehtäviä tehdessä koin hyödylliseksi laittaa ajastimen päälle, jolloin oppilaat itse näkevät, kuinka kauan aikaa on jäljellä. Ajastimen käyttö lisäsi huomattavasti oppilaiden keskittymistä ja sinnikkyyttä, koska he tiesivät, että hiljaista omaa työskentelyä on vain rajallinen aika.
Tunnin jälkeen tunnin läpi käyminen oli myös hyödyllistä. Oppilaat saivat kuulla, missä olivat onnistuneet ja, missä pitäisi vielä kehittyä seuraavilla tunneilla. Oppilaat tietävät, millaisesta käytöksestä saavat hyvää palautetta, jolloin sitä on helpompi toteuttaa myös seuraavilla tunneilla.
Oppilaiden motivoinnista opin tunnin aikana soveltamisen. Jännityksen vuoksi ensimmäisillä harjoittelutunneilla tunnin aikana soveltaminen ja omasta suunnitelmasta poikkeaminen tuntui vaikealta enkä sitä uskaltanut tehdä. Tunteja pitäessäni huomasin kuitenkin, että onnistunut tunti vaatii välillä suunnitelmasta poikkeamista oppilaiden energiatason ja tarpeiden mukaan. Jos oppilaat olivatkin tunnilla todella levottomia pystyin vaihtamaan suunnitellun itsenäisen paikallaan tehtävän tehtävän toiminnalliseen välijumppaan tai vaihtaa esimerkiksi tuntisuunnitelmasta löytyvien tehtävien järjestystä tunnilla. Oppilastuntemus auttaa tietysti soveltamista ja uskonkin, että seuraavan pidemmän harjoittelun aikana tätä pystyy vielä kokeilemaan paremmin. Seuraavassa harjoittelussa vastuuviikot mahdollistavat myös oppituntien paikkojen vaihtelua viikon sisällä, mikä nyt yksittäisiä tunteja opettaessa ei onnistunut.
Lähde:
Pöysä, S., Pakarinen, E., Kajamies, A., & Lerkkanen, M-K. (2021). VOPA-toimintamalli opettajan vuorovaikutusosaamisen ja arvioinnin tukena. Nmi Bulletin, 31(2), 81-93
Tunnin jälkeen tunnin läpi käyminen oli myös hyödyllistä. Oppilaat saivat kuulla, missä olivat onnistuneet ja, missä pitäisi vielä kehittyä seuraavilla tunneilla. Oppilaat tietävät, millaisesta käytöksestä saavat hyvää palautetta, jolloin sitä on helpompi toteuttaa myös seuraavilla tunneilla.
Oppilaiden motivoinnista opin tunnin aikana soveltamisen. Jännityksen vuoksi ensimmäisillä harjoittelutunneilla tunnin aikana soveltaminen ja omasta suunnitelmasta poikkeaminen tuntui vaikealta enkä sitä uskaltanut tehdä. Tunteja pitäessäni huomasin kuitenkin, että onnistunut tunti vaatii välillä suunnitelmasta poikkeamista oppilaiden energiatason ja tarpeiden mukaan. Jos oppilaat olivatkin tunnilla todella levottomia pystyin vaihtamaan suunnitellun itsenäisen paikallaan tehtävän tehtävän toiminnalliseen välijumppaan tai vaihtaa esimerkiksi tuntisuunnitelmasta löytyvien tehtävien järjestystä tunnilla. Oppilastuntemus auttaa tietysti soveltamista ja uskonkin, että seuraavan pidemmän harjoittelun aikana tätä pystyy vielä kokeilemaan paremmin. Seuraavassa harjoittelussa vastuuviikot mahdollistavat myös oppituntien paikkojen vaihtelua viikon sisällä, mikä nyt yksittäisiä tunteja opettaessa ei onnistunut.
Lähde:
Pöysä, S., Pakarinen, E., Kajamies, A., & Lerkkanen, M-K. (2021). VOPA-toimintamalli opettajan vuorovaikutusosaamisen ja arvioinnin tukena. Nmi Bulletin, 31(2), 81-93
Myönteinen ilmapiiri ja opettajan sensitiivisyys
Luokanopettaja on tehnyt suuren työn ryhmäytäessään luokkaa ja saanutkin luokan ilmapiiristä myönteisen ja turvallisen. Luokkaan oli helppo mennä tekemään harjoittelua huomatessani, että kaikki oppilaat työskentelevät mielellään yhdessä ja heillä on turvallinen olo osallistua aktiivisesti yhteiseen tekemiseen ilman epäonnistumisen pelkoa. Oppilaista huomasi, että he ovat motivoituneita koulunkäyntiin ja suureksi osaksi se varmasti johtuukin myönteisestä ilmapiiristä luokassa. Näytti, että jokaisella oppilaalla oli mukavaa koulussa ja etenkin omassa luokassa.
Kehityin harjoittelun aikana erityisesti lapsilähtöisen opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Alkuharjoittelusta minulle oli tärkeää pysyä omassa suunnitelmassa ja harvemmin tartuin oppilaiden kommentteihin tai keskustelun avauksiin sen tarkemmin. Harjoittelun edetessä kuitenkin huomasin, että parhaat oppimistulokset syntyivät lapsilähtöisestä tekemisestä ja hetkistä, jolloin sivuutin omat suunnitelmani ja keskustelimme luokan kanssa heiltä itseltään nouseesta aiheesta. Harjoittelun edetessä huomasin myös nopeasti, millaiset työtavat motivoivat oppilaita ja mitkä eivät. Laitoin oppilaat tekemään paljon pari- ja ryhmätöitä, jotta näkisin, miten oppilaat vuorovaikuttavat toistensa kanssa ja, miten työskentely onnistuu. Oppilaan kiinnostuminen ja kiinnittyminen tehtävään liittyykin usein siihen, miten hyödylliseksi oppilas tehtävän kokee (Lerkkanen ja Pakarinen 2018, 8).
Myönteisen ilmapiirin luominen vaatii opettajalta oppilaiden tunteiden ja avun tarpeen huomiointia ja niihin reagoimista sensitiivisesti (Pöysä ym. 2021). Koen, että harjoittelun aikana kehityin suuren harppauksen luokan ja oppilaiden tarpeiden havainnoimisessa ja niiden huomioimisessa. Opin antamaan yksilöllistä tukea oppilaille, joiden tiesin sitä tarvitsevan. Opin ryhmittämään oppilaita pedagogisesti niin, että he voivat olla toistensa apuna. Opin lukemaan oppilaiden elekieltä ja sitä, milloin joku oppilas ei keskittynyt opetukseen ja opin myös keinoja innostaa oppilaita mukaan tekemiseen eriyttämällä ja muokkaamalla tehtäviä heidän tarpeisiinsa sopiviksi. Opin, ettei negatiivinen kommentointi tai tekemättömyys johdu useinkaan laiskuudesta tai ilkeydestä, vaan siitä ettei oppilas ole saanut tarvitsemaansa tukea. Suuren oivalluksen sain niinkin yksinkertiaselta kuulostavasat asiasta kuin "Älä oleta". Opin kysymään oppilailta itseltään, mitä he kaipaisivat minulta ja usein tilanteet ratkesivatkin jollakin yksinkertaisella asialla, jota en itse ollut osannut ajatella. Olin vain tehnyt jonkin oletuksen oppilaan toiminnasta kysymättä häneltä itseltään.
Huomasin, että kun itse annan tilaa oppilaiden ajatuksille ja keskustelulle, hekin antavat sitä minulle. Aloitin monet oppitunnit kuulumiskierroksella ja kysymällä, miten oppilailla menee. He kertoivat innoissaan, mitä olivat tehneet ja kysyivät usein myös minun kuulumisiani. Kerran unohdin kertoa kuulumiseni ja siirryin suoraan äidinkielen kappaleeseen, jolloin yksi oppilas viittasi ja sanoi ettemme voi mennä eteenpäin ennen kuin olen itsekin kertonut, miten minulla menee. Siinä hetkessä ymmärsin, miten tärkeää oppilaiden ja opettajan välinen vuorovaikutus on. Huomasin nopeasti, että tunti sujui vähemmillä keskeytyksillä keskittyneemmin, kun oppilaat olivat ensin saaneet käydä läpi kuulumiset ja keskustelut aiheista, jotka olivat juuri sillä hetkellä mielen päällä. Jos näin ei ollut, asiat tulivat ilmi kuitenkin jossain vaiheessa tuntia ja keskeyttäisivät sen. Opin, että minun oli turha puskea väkisin aikataulun paineessa asiassa eteenpäin, jos oppilaat eivät keskittyneet siihen vaan miettivät jotain välitunnilla tapahtunutta. Koulu on myös paikka ihmissuhteiden luomiselle ja vuorovaikutus- ja tunnetaitojen opettelemiselle, joten koin todella tärkeäksi tällaiset pienet keskusteluhetket. Pidempään oppilaat sekä opettaja muistavat ne kuin sen äidinkielen kappaleen, josta jäi nyt yksi tehtävä tekemättä.
Lähteet:
Pöysä, S., Pakarinen, E., Kajamies, A., & Lerkkanen, M-K. (2021). VOPA-toimintamalli opettajan vuorovaikutusosaamisen ja arvioinnin tukena. Nmi Bulletin, 31(2), 81-93
https://peda.net/jyu/okl/ko/oh/oh2/vtk/mijos/tassa-artikkelissa-on-kuvattu-vopa-toimi:file/download/ba18fd5256d48c220d024d76ee92544ce6d7cfe1/P%C3%B6ys%C3%A4%20ym.%20%282021%29.%20VOPA-toimintamalli%20NMI%20Bulletin.pdf
Lerkkanen, M-K. & Pakarinen, E. 2018. Opettajan merkitys oppimismotivaatiolle. Teoksessa K. Salmela-Aro (toim.), Motivaatio ja oppiminen (181–196). Jyväskylä, Finland: PS-kustannus.
https://peda.net/jyu/okl/ko/oh/oh2/evpk
Kehityin harjoittelun aikana erityisesti lapsilähtöisen opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Alkuharjoittelusta minulle oli tärkeää pysyä omassa suunnitelmassa ja harvemmin tartuin oppilaiden kommentteihin tai keskustelun avauksiin sen tarkemmin. Harjoittelun edetessä kuitenkin huomasin, että parhaat oppimistulokset syntyivät lapsilähtöisestä tekemisestä ja hetkistä, jolloin sivuutin omat suunnitelmani ja keskustelimme luokan kanssa heiltä itseltään nouseesta aiheesta. Harjoittelun edetessä huomasin myös nopeasti, millaiset työtavat motivoivat oppilaita ja mitkä eivät. Laitoin oppilaat tekemään paljon pari- ja ryhmätöitä, jotta näkisin, miten oppilaat vuorovaikuttavat toistensa kanssa ja, miten työskentely onnistuu. Oppilaan kiinnostuminen ja kiinnittyminen tehtävään liittyykin usein siihen, miten hyödylliseksi oppilas tehtävän kokee (Lerkkanen ja Pakarinen 2018, 8).
Myönteisen ilmapiirin luominen vaatii opettajalta oppilaiden tunteiden ja avun tarpeen huomiointia ja niihin reagoimista sensitiivisesti (Pöysä ym. 2021). Koen, että harjoittelun aikana kehityin suuren harppauksen luokan ja oppilaiden tarpeiden havainnoimisessa ja niiden huomioimisessa. Opin antamaan yksilöllistä tukea oppilaille, joiden tiesin sitä tarvitsevan. Opin ryhmittämään oppilaita pedagogisesti niin, että he voivat olla toistensa apuna. Opin lukemaan oppilaiden elekieltä ja sitä, milloin joku oppilas ei keskittynyt opetukseen ja opin myös keinoja innostaa oppilaita mukaan tekemiseen eriyttämällä ja muokkaamalla tehtäviä heidän tarpeisiinsa sopiviksi. Opin, ettei negatiivinen kommentointi tai tekemättömyys johdu useinkaan laiskuudesta tai ilkeydestä, vaan siitä ettei oppilas ole saanut tarvitsemaansa tukea. Suuren oivalluksen sain niinkin yksinkertiaselta kuulostavasat asiasta kuin "Älä oleta". Opin kysymään oppilailta itseltään, mitä he kaipaisivat minulta ja usein tilanteet ratkesivatkin jollakin yksinkertaisella asialla, jota en itse ollut osannut ajatella. Olin vain tehnyt jonkin oletuksen oppilaan toiminnasta kysymättä häneltä itseltään.
Huomasin, että kun itse annan tilaa oppilaiden ajatuksille ja keskustelulle, hekin antavat sitä minulle. Aloitin monet oppitunnit kuulumiskierroksella ja kysymällä, miten oppilailla menee. He kertoivat innoissaan, mitä olivat tehneet ja kysyivät usein myös minun kuulumisiani. Kerran unohdin kertoa kuulumiseni ja siirryin suoraan äidinkielen kappaleeseen, jolloin yksi oppilas viittasi ja sanoi ettemme voi mennä eteenpäin ennen kuin olen itsekin kertonut, miten minulla menee. Siinä hetkessä ymmärsin, miten tärkeää oppilaiden ja opettajan välinen vuorovaikutus on. Huomasin nopeasti, että tunti sujui vähemmillä keskeytyksillä keskittyneemmin, kun oppilaat olivat ensin saaneet käydä läpi kuulumiset ja keskustelut aiheista, jotka olivat juuri sillä hetkellä mielen päällä. Jos näin ei ollut, asiat tulivat ilmi kuitenkin jossain vaiheessa tuntia ja keskeyttäisivät sen. Opin, että minun oli turha puskea väkisin aikataulun paineessa asiassa eteenpäin, jos oppilaat eivät keskittyneet siihen vaan miettivät jotain välitunnilla tapahtunutta. Koulu on myös paikka ihmissuhteiden luomiselle ja vuorovaikutus- ja tunnetaitojen opettelemiselle, joten koin todella tärkeäksi tällaiset pienet keskusteluhetket. Pidempään oppilaat sekä opettaja muistavat ne kuin sen äidinkielen kappaleen, josta jäi nyt yksi tehtävä tekemättä.
Lähteet:
Pöysä, S., Pakarinen, E., Kajamies, A., & Lerkkanen, M-K. (2021). VOPA-toimintamalli opettajan vuorovaikutusosaamisen ja arvioinnin tukena. Nmi Bulletin, 31(2), 81-93
https://peda.net/jyu/okl/ko/oh/oh2/vtk/mijos/tassa-artikkelissa-on-kuvattu-vopa-toimi:file/download/ba18fd5256d48c220d024d76ee92544ce6d7cfe1/P%C3%B6ys%C3%A4%20ym.%20%282021%29.%20VOPA-toimintamalli%20NMI%20Bulletin.pdf
Lerkkanen, M-K. & Pakarinen, E. 2018. Opettajan merkitys oppimismotivaatiolle. Teoksessa K. Salmela-Aro (toim.), Motivaatio ja oppiminen (181–196). Jyväskylä, Finland: PS-kustannus.
https://peda.net/jyu/okl/ko/oh/oh2/evpk