Ennen harjoittelun alkua koin, että opintojakson tavoitteista itselleni selkein ja tärkein tavoite oli taito suunnitella, toteuttaa ja arvioida opetustilanteita. Koin sen itselleni selkeimmäsi, sillä opettajan työn näkyvin osa koostuu juuri näistä kolmesta osa-alueesta. Minulla ei ollut ennen harjoittelun alkua muuta opetuskokemusta kuin OH1-harjoittelu ja siinäkin pidetyt tunnit olivat yhteisopettajuutta. Minulla ei siis ollut lainkaan kokemusta luokan edessä yksin olemisesta ja siksi harjoittelu jännitikin minua todella paljon. Asetin henkilökohtaiseksi tavoitteekseni saada kokemusta ja sen avulla itsevarmuutta opettamiseen ja vuorovaikutukseen oppilaiden kanssa. 

Ensimmäisten tuntien tavoite oli ainoastaan selviytyminen, enkä halunnut asettaa itselleni epärealistisia tavoitteita vaan tehdä ne oman osaamisen pohjalta itselle lempeästi. Koska minulla ei ollut mitään kokemusta ihan tavallisten oppituntien pitämisestä tai tuntisuunnitelmien tekemisestä, en halunnut haukata kerralla liian suurta palaa ja kehitellä mitään uskomattomia sirkushuveja tunneille. Kun ensin rakentaa hyvän pohjan, on sen päälle helpompi alkaa rakentaa jotain luovempaa ja kokeilevampaa. 

Tuntien suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin lisäksi halusin erityisesti kehittää taitoani huomata oppilaiden erilaiset oppimisedellytykset ja tarpeet. Teorian valossa tiesin etteivät kaikki oppilaat opi ja innostu samalla tavalla ja tiesin, että minun tulisi ymmärtää ja totetuttaa oppitunneillani eriyttämistä, jotta jokainen oppilas saisi onnistumisen kokemuksia. Halusin harjoittelun aikana kohdata oppilaita henkilökohtaisesti ja päästä juttelemaan jokaisen oppilaan kanssa edes hetkeksi kahdestaan. Oppilaiden tuntemus on isossa osassa onnistuneiden oppituntien laatimista ja siksi koinkin erityisen tärkeäksi oppia tuntemaan luokka mahdollisimman nopeasti havainnointivaiheessa. Halusin heti ensimmäisistä havainnointitunneista lähtien ottaa paljon kontaktia oppilaiden kanssa, jotta saisin luotua turvallisen ilmapiirin ja avointa keskusteluyhteyttä.