Valmistuin luokanopettajaksi Helsingin yliopistosta joulukuussa 2004. Pro gradu -tutkielmani käsitteli kodin ja koulun välistä yhteistyötä, mikä heijastui vahvasti myös myöhempään opettajuuteeni. Aloitin heti valmistumiseni jälkeen luokanopettajana Lohjalla Tytyrin koulussa, jossa työskentelin koko opettajanurani ajan.
Vaikka koulurakennus ehti vuosien varrella vaihtua kolmesti sisäilmaongelmien vuoksi, pysyi työyhteisö ja pedagoginen tehtävä samassa koulussa. Pitkäjänteinen työ samassa kouluyhteisössä mahdollisti syvällisen ymmärryksen oppilaista, perheistä ja koulun toimintakulttuurista sekä vastuullisen kasvatustyön kehittämisen pitkällä aikavälillä.

Opettajana minulle keskeisintä oli varmistaa, että luokkani oli turvallinen ja hyväksyvä yhteisö, jossa jokainen oppilas koki kuuluvansa joukkoon. Yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja kokemuksellinen oppiminen muodostivat pedagogisen ajatteluni ytimen. Luokassa huomioitiin oppilaiden erilaiset tarpeet ja rytmit: esimerkiksi matematiikan tunnin jälkeen oppilailla oli mahdollisuus valita välitunnille lähtemisen ja rauhallisemman “välkkäpäikkäreiden” välillä. Luokassamme keräsimme onnistumisia ja opettelimme tunnistamaan toistemme vahvuuksia sekä antamaan rakentavaa vertaispalautetta.

Ohjasin oppilaita tunnistamaan omia tapojaan oppia ja ottamaan vastuuta oppimisestaan. Tämä näkyi paitsi pedagogisissa valinnoissa myös luokan toimintakulttuurissa, jossa reflektio ja yhdessä oppiminen olivat keskiössä.
Opetin urani aikana lähes kaikkia perusopetuksen oppiaineita kielistä tekniseen työhön. Vahvinta osaamistani lukuaineista olivat uskonto, historia ja maantieto sekä taideaineet. Matematiikan opettaminen muodostui erityiseksi intohimokseni. Kaikessa opetuksessa hyödynsin aktiivisesti teknologiaa oppimisen tukena, ja tuottamani digitaaliset oppimateriaalit ovat koottuna Peda.netiin.

Opetin kolmea vuosiluokkaa myös yhteisopettajuudessa kollegani kanssa. Tytyrin koulun alkuperäisessä rakennuksessa tämä mahdollistui avattavan väliseinän avulla, mikä loi yli 40 oppilaallemme muunneltavan oppimisympäristön. Myöhemmissä koulurakennuksissa yhteisopettajuus vaati opettajilta luovia ratkaisuja. Yhteisopettajuusvuodet rikastuttivat opettajuuttani merkittävästi ja kehittivät minua kasvattajana. Koen, että hyvin toimiva samanaikaisopetus on vahva voimavara, kun pedagogista vastuuta ja arjen tilanteita voi jakaa toisen ammattilaisen kanssa.

Luokanopettajan työ muodosti perustan koko myöhemmälle uralleni koulutuksen digitalisaation, kehittämistyön ja kansallisen ohjauksen parissa. Käytännön opetustyö antoi vahvan ymmärryksen koulun arjesta ja siitä, miten pedagogiset ja rakenteelliset ratkaisut vaikuttavat oppijoihin ja opettajiin.