Suomalaisten ja venäläisten suhteet

Tekstikatkelmat (aineistot 9.A–9.E) käsittelevät Suomen ja Venäjän tai Neuvostoliiton suhteita.

9.A Tekstikatkelma: Zacharias Topelius, Maamme kirja
”Entisinä sota-aikoina ei tässä maassa hyvillä mielin katseltu venäläisiä, sillä he tulivat silloin vihollisina; mutta nyt he tulevat ystävinä, naapureina ja liittolaisina. Ja vaikka he monessa suhteessa ovat toisenlaisia kuin tämän maan kansa ja puhuvat keskenään omaa venäläistä kieltään, jota ei ole helppo oppia, tulevat he hyvin toimeen maan asukkaiden kanssa. Sillä venäläiset ovat ahkeria, ilomielisiä, hyväsopuisia ja lapsia rakastavia; heillä on virkeämpi luonne kuin suomalaisilla, he rakastavat soittoa ja laulavat mielellään. Heidän joukossaan on monia, jotka säästäväisyydellään ovat tulleet rikkaiksi, ja monta, jotka ovat tehneet hyvää köyhille. Joskus näet venäläisen sotamiehen jakavan ison leipäkakkunsa köyhille, pitävän talonpojan lapsia polvillaan ja laulavan heille vieraskielisiä laulujaan. ”
Lähde: Zacharias Topelius, Maamme kirja, 1985 (alkuteos vuodelta 1875).


9.B Tekstikatkelma: Yrjö Mäkelinin puhe
”Katkeramielisyys Venäjän hallitusta ja vallanpitäjiä kohtaan, paisukoonpa se miten suureksi tahansa, ei saa meitä koskaan unohtamaan sitä tosiasiaa, että Venäjän kansa, huolimatta hirveän raskaista taakoistaan, on jo antanut ihmiskunnalle sivistysarvoja, niin suuria, että ne tulevat aina mainittaviksi silloin, kun mainitaan inhimillisen kulttuurin suurimmat ennätykset. – – Tuossa laajassa valtakunnassa asuu vapaudenhaluinen kansa, joka kahleistaan huolimatta on tuon tuostakin kantanut suuria uhreja vapauden jumalattaren alttarille. Me emme tule suinkaan koskaan unohtamaan, että tämä sama kansa on jopa suorastaan verensä hinnalla ostanut meille suomalaisille joitakin levähdyshetkiä ja pakottanut Venäjän hallituksen jolloinkin myöntämään meille joitakin oikeuksia. – – Me tiedämme ja olemme elävästi vakuutettuja siitä, että tämä sama kansa, jolla ei ole mitään osaa Venäjän hallituksen rosvoussuunni-telmissa, tulee kerran, kunhan se itse vapautuu sortajistaan, antamaan meille takaisin kaiken sen, minkä Venäjän hallitus nyt meiltä mahdollisesti vie.”
Lähde: Suomen Sosialidemokraattisen puolueen kansanedustajan Yrjö Mäkelinin puhe eduskunnassa 5.4.1910.


9.C Tekstikatkelma: Väinö Voionmaa, Suomen uusi asema. Maantieteellisiä ja historiallisia peruspiirteitä
”Suomen ja Venäjän suhde on ensi sijassa ollut epäsuhde, pienen ja suuren, köyhän ja rikkaan, vähäväkisen ja mahtavan epätasainen suhde. – – Toisena pääpiirteenä Suomen ja Venäjän suhteissa on ollut vihollisuus, maantieteellinen ja historiallinen vastakkaisuus, maitten, rotujen, uskontojen, sivistyksen, tapain, valtiolai-tosten – kaiken yleinen ja jyrkkä erilaisuus. Koko Euroopasta, koko maailmasta, tuskin voidaan löytää kah-den naapurin välillä syvempään kaivettua juopaa kuin se, joka erottaa Suomen Venäjästä. Jos missään voi puhua perivihollisuudesta, voi siitä puhua täällä.”
Lähde: Kansanedustaja ja professori Väinö Voionmaa, Suomen uusi asema. Maantieteellisiä ja historiallisia peruspiirteitä, 1919.


9.D Tekstikatkelma: Reino Vähäkallio, Ryssästä saa puhua vain hammasta purren
”Jo pelkästään Venäjän kansan olemassaolo on sulkuna ihmiskunnan kehitykselle. Suunnattoman lukumää-ränsä ja sikiäväisyytensä takia on se arvaamattomana uhkana länsimaiselle sivistykselle. Noin 300 vuoden kuluttua se on lukumäärältään suurempi kuin kaikki Euroopan kansat yhteensä. Liejuvirtana se tulvii ympä-rilleen, uhaten haudata kansan toisensa jälkeen allensa, kuten se on historian alusta tehnyt monelle Suo-men heimolle ja oli jo vähällä tehdä Suomellekin. Miksi on Venäjän kansa sitten niin ala-arvoista ja vihat-tavaa? Missä on perussyy kaikkeen tähän? Syy on kansan luonteessa. Venäläisiltä puuttuu sivistyskansan perusominaisuus – edesvastuuntunne. Ilman sitä ihminen ei ole ihminen, vaan eläin. Siksi ei ryssä ole kos-kaan kyennytkään valtiota rakentamaan eikä inhimillistä kulttuuria eteenpäin viemään.”
Lähde: Akateemisen Karjala-Seuran (AKS) perustajiin kuuluva Reino Vähäkallio kokoomateoksessa Ryssästä saa puhua vain hammasta purren, 1922.


9.E Tekstikatkelma: Juho Kusti Paasikiven puhe
”Tarvitaan suhteidemme parantamista ja koko asenteemme muuttumista Neuvostoliittoon. Olemme saa-vuttaneet vapauden ja itsenäisyyden suuren naapurimme suostumuksella, ja meidän on niin toimittava, että ystävälliset ja luottamukselliset suhteet vapaan Suomen ja Neuvostoliiton välillä vahvistumistaan vah-vistuvat. Meidän ulkopolitiikkamme ei saa koskaan tulevaisuudessa mennä Neuvostoliittoa vastaan, ja tästä lujasta kannastamme meidän täytyy saada itäinen naapurimme vakuutetuksi. Sana ”perivihollinen” on kerta kaikkiaan unohdettava. Tästä kaikesta alkaakin Suomen kansa luullakseni nyttemmin olemaan yksi-mielinen. – – Meidän täytyykin saada suuri itäinen naapurimme vakuutetuksi koko Suomen kansan vilpit-tömästä pyrkimyksestä pysyväisiin ystävällisiin suhteisiin sekä luottamukselliseen ja rauhalliseen yhteis-työhön maittemme välillä. ”
Lähde: Pääministeri Juho Kusti Paasikiven radiopuhe 15.3.1945. Eero Saarenheimo (toim.), Suomen presidentit puhuvat, 1967.


9.1 Vertaile tekstikatkelmien (aineistot 9.A–9.E) näkemyksiä suomalaisten ja venäläisten suhteista. (14 p.)

9.2 Pohdi, miten kulloinenkin ajankohta on vaikuttanut tekstikatkelmissa (aineistot 9.A–9.E) esitettyihin näkemyksiin. (16 p.)