Bulgaria (bulg. България, Bălgarija), virallisesti Bulgarian tasavalta (bulg. Република България, Republika Bălgarija) on valtio Balkanilla Kaakkois-Euroopassa. Se sijaitsee Mustanmeren rannalla, ja sen rajanaapureita ovat Kreikka ja Turkki etelässä, Serbia ja Pohjois-Makedonia lännessä ja Romania pohjoisessa. Bulgarian pääkaupunki on Sofia. Maassa on noin 7 miljoonaa asukasta ja sen pinta-ala on 110 879 neliökilometriä.

Turkinsukuisten bolgaarien, traakialaisten ja slaavien jälkeläiset omaksuivat kristinuskon Kyrilloksen ja Metodioksen lähetystyön ansiosta 800-luvulla. Maan kulttuuri kehittyi luostarien suojissa myös turkkilaisvallan aikana. Maailmansotien jälkeen maa kuului kommunistiblokkiin yli neljänkymmenen vuoden ajan. Monipuoluejärjestelmää ja markkinataloutta on harjoitettu vuodesta 1989, ja Euroopan unioniin Bulgaria liittyi vuonna 2007.

Bulgaria koostuu Traakian, Moesian ja Makedonian muinaisista alueista. Maan lounaisosa on vuoristoista, ja siellä sijaitsee Balkanin korkein kohta, Musala, 2 925 metriä merenpinnan yläpuolella. Rodopivuoret ulottuvat Traakian maakunnasta Kreikan puolelle, ja Balkanvuoret kulkevat lännestä itään maan keskellä. Kaakossa Mustanmeren rannikolla on kukkuloita ja tasankoa. Balkanvuorten pohjoispuolella on Tonavan ylänkö, jonka kukkulat ovat maan vilja-aitta. Tonava kulkee maan pohjoisrajalla. Muita suuria jokia ovat Struma, Mesta ja Maritsa etelässä.

Bulgarian kallioperä on altis maanjäristyksille, joita sattui vuosien 1900 ja 1986 välillä 16 kertaa.

Bulgarian rajanaapureita ovat Kreikka, jonka kanssa yhteistä rajaa on 494 kilometriä, Pohjois-Makedonia (148 kilometriä), Romania (608 kilometriä), Serbia (318 kilometriä) ja Turkki (240 kilometriä).

Bulgariassa on pieneksi maaksi suuret ilmastoerot, sillä se sijaitsee mannerilmaston ja välimerenilmaston vaikutusalueiden välissä. Vuoret ja laaksot ohjaavat ilmamassojen liikkeitä ja saavat aikaan suuria eroja säässä pienillä etäisyyksillä. Mantereen vaikutus on suurin talvella, jolloin voi olla kylmää ja kovia lumipyryjä. Kesällä Bulgariassa on usein muun Välimeren alueen tapaan kuivaa ja kuumaa. Mustameri vaikuttaa vain kapean rannikkokaistaleen ilmastoon. Maan pohjoisosassa on kylmempää ja sateisempaa kuin etelässä. Keskimääräinen sademäärä on 630 mm vuodessa, mutta vuoristossa sataa paikoin yli 2 500 mm, kun taas Traakian tasangolla kärsitään kesäisin kuivuudesta ja vuoden sademäärä jää alle 500 millimetri

Bulgarian kasvillisuus kukoistaa erityisen monimuotoisena vuoristoissa. Eniten kotoperäisiä lajeja kasvaa Balkanvuorilla, missä on yli 90 sellaista lajia ja alalajia, joita tavataan vain Bulgariassa, ja niistä noin 20 lajia on vain näillä vuorilla. Kaikkiaan Keski-Balkanin kansallispuistossa on tavattu noin 1 900 kasvilajia ja -alalajia. Myös Mustanmeren rannikolla lajien määrä on runsas, ja kasvillisuustyypit vaihtelevat suhteellisen pienellä alueella suuresti.

Myös Bulgarian eläimistö on monipuolinen, ja maassa on tavattu noin sata nisäkäslajia ja yli 400 lintulajia. Suurista nisäkkäistä esiintyvät karhu, susi, kultasakaali, metsäkissa, saukko, tiikerihilleri ja gemssi. Lepakkolajien määrä on Euroopan suurimpia, sillä Euroopan 39 lajista 32 elää Bulgariassa. Lintuhavaintoja on tehty paljon, koska maa sijaitsee kahden suuren muuttoreitin varrella ja siellä pysähtyvät sekä Mustanmeren rannikkoa että Struman laaksoa pitkin kulkevat muuttolinnut. Sammakkoeläimiä on 17 lajia ja matelijoita 36 lajia.

Lähes 23 prosenttia maan pinta-alasta on suojeltu Euroopan unionin Natura 2000 -hankkeen puitteissa.

Bulgarian ensimmäiset asukkaat saapuivat todennäköisesti neoliittisella kaudella, viimeistään 6000 eaa.^[8] Traakialaiset asuttivat Bulgarian noin vuonna 2000 eaa. Heidän kulttuurinsa oli jo melko kehittynyt, ja he muun muassa kasvattivat viiniä ja osasivat työstää metalleja. Traakilaisten yhteiskunta kukoisti mahtavimmillaan 600-luvulla eaa. Seuraavien vuosisatojen aikana alueen valloittivat vuorotellen kreikkalaiset, persialaiset, makedonialaiset ja roomalaiset. Aleksanteri Suuren kukistuttua Traakian kuningaskunta nousi uudelleen 300-luvulla eaa., ja se pysyi alkuun itsenäisenä kuningaskuntana myös roomalaisvallan alla. Siitä tehtiin kuitenkin noin vuonna 46 Rooman provinssi. Rooman valtakunnan hajottua se siirtyi Bysantille.

Alun perin turkinsukuiset bolgaarit saapuivat Tonavan alajuoksulle Asparuhin johtamana Azovanmeren pohjoispuolelta Suur-Bolgariasta. Vuonna 681 he perustivat ensimmäisen Bulgarian valtakunnan. Se saavutti laajimman kokonsa sen ensimmäisen tsaarin, vuosina 893–927 hallinneen Simeon I:n johdolla. Bulgaarit kääntyivät kristinuskoon 865 ja samaan aikaan kehitettiin kyrilliset aakkoset.

Bysantin valtakunnalla oli huomattava vaikutus Bulgarian hallintoon ja kulttuuriin. Bulgaarit olivat ajoittain myös bysanttilaisten vaarallisimpia vihollisia, etenkin kaani Krumin (hallitsi noin 803–814) ja tsaarien Simeonin ja Samuilin (hallitsi 997–1014) aikana. Vuonna 1014 Bysantin keisari Basileios II sai ratkaisevan voiton bulgaareista Kleidionin taistelussa, ja koko Bulgaria oli Bysantin vallassa vuoteen 1018 mennessä. Bulgaarit kuitenkin kapinoivat vuonna 1185 ja perustivat toisen Bulgarian valtakunnan. Bulgariasta tuli paikallinen mahti 1100- ja 1200-luvuilla etenkin Ivan Asen II:n aikana 1218–1241. Turkkilaiset valloittivat Bulgarian 1396, jolloin siitä tuli ensimmäisenä Euroopan maana osa Osmanien valtakuntaa. Monia luostareita tuhottiin ja ryöstettiin, mutta ne jotka säilyivät, muodostuivat kansallistunteen ja kulttuurin suojapaikoiksi.

Vuonna 1876 bulgarialaiset nationalistit kapinoivat Turkin valtaa vastaan, mutta osmanit kukistivat kapinan julmasti. Verilöylyt käänsivät Euroopan mielipiteen osmaneja vastaan, eivätkä suurvallat puuttuneet Venäjän aloittamaan Turkin sotaan. Bulgarialaiset taistelivat venäläisten rinnalla, ja sodan päättäneessä San Stefanon sopimuksessa Bulgaria sai itsenäisyyden. Euroopassa sopimuksen pelättiin johtavan Venäjän vallan kasvuun, joten vielä samana vuonna Berliinin kongressissa osa ruhtinaskunnan alueista palautettiin osmaneille. Vuonna 1885 Itä-Rumelia liitettiin ruhtinaskuntaan, joka löi Serbian noin kaksi viikkoa kestäneessä sodassa. Venäjä oli suhtautunut tsaari Aleksanteri II:n salamurhasta alkaen epäluuloisesti bulgarialaisten liberaaleihin ajatuksiin, ja vaati ruhtinas Alexander von Battenbergin eroa valtionjohdosta. Venäjällä koulutetut bulgarialaisupseerit syöksivät Battenbergin vallasta vuonna 1886, ja valtion johtoon nousi Saksi-Coburg-Gotha-suvun Ferdinand I.

Bulgaria liittoutui Kreikan, Montenegron ja Serbian kanssa Turkkia vastaan vuosina 1912–1913 käydyssä ensimmäisessä Balkanin sodassa ja sai haltuunsa yhteyden Egeanmerelle. Makedoniasta syntyneen kiistan vuoksi käyty toinen Balkanin sota Turkkia, Kreikkaa, Romaniaa ja Serbiaa vastaan päättyi Bulgarian tappioon, ja Bulgaria menetti suuren osan Makedoniaa ja eteläisen Dobrudžan. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa saksalaiset ja itävaltalaiset diplomaatit saivat suostuteltua Bulgarian liittymään 1915 hyökkäykseen Serbiaa vastaan. Keskusvaltojen kärsittyä tappion sodassa Bulgaria menetti Neuillyn rauhassa yhteytensä Aigeianmerelle. Kahden sotatappion jälkeen Ferdinand luopui kruunusta ja häntä seurasi hänen poikansa Boris III.^[21]

Vuonna 1919 valtaan tuli Bulgarian agraariunioni, jonka johtaja Aleksandăr Stambolijski nousi pääministeriksi ja jakoi maata köyhille talonpojille. Agraariunionin hallitus syöstiin vallasta oikeistolaisessa vallankaappauksessa 1923 ja Stambolijski murhattiin.^[22] 1930-luvun kuluessa tsaari Boris III julisti ”kuninkaallisen diktatuurin”, kieltäytyi perustuslain uudistuksesta ja lykkäsi vaaleja vuosien ajan.^[23]

Toinen maailmansota ja kommunistivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa maailmansodassa Bulgaria oli aluksi puolueeton. Venäläismielisyys oli vahvaa maassa ja bulgarialaiset kannattivat laajasti Molotov–Ribbentrop-sopimusta. Läheisempään "ystävyys- ja avunanto"-sopimukseen Bulgaria ei kuitenkaan lähtenyt. Bulgaria oli myös aiemmin yrittänyt parantaa välejään esimerkiksi Jugoslaviaan ja Kreikkaan. Bulgarian alun pyrkimykset pysytellä puoleettomana tiivistyvät tsaari Boris III:n toteamukseen: "Armeijani on saksalaismielistä, vaimoni on italialainen ja kansani on venäläismielistä. Vain minä olen Bulgaria-mielinen!" Bulgaria oli kuitenkin asettanut itsensä taloudelliseen riippuvuuteen kolmannesta valtakunnasta ja lopulta liittyi Saksan puolelle toivoessaan saavansa menettämänsä alueet takaisin. Bulgaria pitikin sodan aikana hallussaan menettämiänsä alueita. Bulgaria otti saksalaismielisyydessään käyttöön rotulait ja luovutti valloittamiltaan alueilta noin 11 000 juutalaista Saksaan. Parlamentin, kirkon ja erilaisten ruohonjuuritason toimijoiden painostuksesta juutalaisten luovutukset keskeytettiin Saksan painostuksesta huolimatta. Tsaari Boris III kuoli äkillisesti vuonna 1943 palattuaan vierailulta Adolf Hitlerin luota. Valtaistuimelle astui hänen kuusivuotias poikansa nimellä Simeon II kolmen sijaishallitsijan kanssa, joista valta oli pääministeri Bogdan Filovilla.^[24]

Vuonna 1944 maailmansodan käännyttyä akselivaltojen tappioksi Bulgaria pyrki välttämään taistelut omalla maaperällään, julisti sodan Saksalle ja pyrki rauhansopimukseen länsiliittoutuneiden kanssa. Länsiliittoutuneet kuitenkin hylkäsi sopimusehdotukset, ja Neuvostoliitto julisti Bulgarialle sodan ja miehitti maan.^[24] Rauhansopimuksen ehdot velvoittivat Bulgarian luovuttamaan Makedonian ja Traakian Jugoslavialle ja Kreikalle. Bulgarian tuli myös maksaa sotakorvauksia Kreikalle, Jugoslavialle ja Neuvostoliitolle, joista se maksoi osia. Neuvostoliiton tukema isänmaanrintama nousi valtaan vallan­kaappauksella. Monarkia lopetettiin 1946 ja maa julistettiin Bulgarian kansantasavallaksi. Kommunistipuolue voitti vaalit ja Georgi Dimitrov valittiin pääministeriksi. Natsit olivat aiemmin syyttäneet häntä valtiopäivätalon poltosta.^[25] Uuden perustuslain mukaan Bulgariasta tuli neuvostomallinen yksipuoluevaltio ja talous kansallistettiin. Dimitrov kuoli vuonna 1949 .^[26] Jotkut tahot ovat epäilleet, että hän olisi joutunut Stalinin myrkyttämäksi, joka pelkäsi, että Bulgaria olisi alkanut omapäiseksi Jugoslavian tavoin.^[27] Bulgarian asevoimat kytkettiin osaksi neuvostoarmeijaa. Länsivallat eivät olleet tuolloin kiinnostuneita Bulgarian ja muun Balkanin kohtaloista ja alue tunnustettiin pian osaksi Neuvostoliiton "etupiiriä". ^[28][29]

Todor Živkovista tuli kommunistisen puolueen pääsihteeri 1954. Hänen johdollaan maasta tuli vankka Neuvostoliiton liittolainen. Maan joukot osallistuivat Tšekkoslovakian miehitykseen 1968. Vuonna 1971 otettiin käyttöön uusi perustuslaki ja Živkov sai myös valtionpäämiehen (korkeimman neuvoston puheenjohtaja) aseman.^[18] Kommunistinen Bulgaria oli Neuvostoliiton uskollisimpia liittolaisia. Živkov jopa halusi liittää Bulgarian osaksi Neuvostoliittoa.^[30][31]

Vuosina 1985–1989 tehtiin Neuvostoliiton esimerkin mukaan hallinnollisia ja taloudellisia uudistuksia. Živkovin hallinto alkoi myös korostaa bulgarialaista nationalismia, ja 1984 maan turkkilainen vähemmistö määrättiin ottamaan slaavilaiset sukunimet.^[32] Bulgarialaistamisohjelma johti 1989 turkkilaisten joukkopakoon maasta. Marraskuussa 1989 kymmenettuhannet mielenosoittajat lähtivät Sofian kaduille, ja maltillinen Petăr Mladenov syrjäytti Živkovin, jonka aikakausi kommunistisen Bulgarian johdossa kesti 35 vuotta vuodesta 1954 vuoteen 1989.^[33]

Kommunismin jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bulgaria siirtyi monipuoluejärjestelmään ja kommunistinen puolue muutti nimensä Bulgarian sosialistiseksi puolueeksi (BSP). Sen vastapainoksi syntyi Demokraattisten voimien liitto (UDF). Ensimmäisissä monipuoluevaaleissa kesäkuussa 1990 sosialistit saivat 53 prosenttia äänistä ja UDF kolmanneksen.^[18] Maa oli kuitenkin 1990-luvulla epävakaassa tilassa, ja ympäri maata oli protesteja ja levottomuuksia^[34].

Maan ensimmäinen ei-kommunistinen pääministeri kommunismin kaaduttua oli Filip Dimitrov, joka ehti olla tehtävässä vuoden ennen kuin hän joutui lokakuussa 1992 jättämään eronpyynnön sen jälkeen kun parlamentti oli antanut hänen talouspolitiikalleen epäluottamuslauseen^[35]. Talous oli edelleen kaaoksessa, ja vuonna 1996 suuri inflaatio johti useisiin lakkoihin ja mielenosoituksiin. Tilanne kuitenkin parani, kun Kansainvälinen valuuttarahasto puuttui asiaan ja maassa aloitettiin monet taloudelliset uudistukset.^[34]

Valtapuolueet eivät olleet onnistuneet kehittämään tarpeeksi maan tilaa, joten entisen tsaarin Simeon II:n puolue voitti vaalit yllättäen kesäkuussa 2001.^[34] Simeon valittiin pääministeriksi, mutta hän ei onnistunut parantamaan taloutta, vaikka oli luvannut kääntää maan suunnan 800 päivässä. Sosialistit nousivatkin jälleen valtaan vuoden 2005 vaaleissa, ja Sergei Staniševista tuli pääministeri.^[34] Simeonin aikana Bulgariasta oli tullut Naton jäsen, ja vuonna 2007 se liittyi Euroopan unioniin. Vuonna 2008 EU pidätti avustusrahoja, koska Bulgaria ei ollut saanut korruptiota kuriin.^[18]

Bulgarian presidentivaaleissa marraskuussa 2016 voitti sosialistien tukema ehdokas, maan ilmavoimien entinen komentaja Rumen Radev, joka oli ilmaissut haluansa parantaa Bulgarian ja Venäjän suhteita. Hän astui virkaansa maan presidenttinä tammikuussa 2017.

Parlamenttivaaleissa maaliskuussa 2017 voitti keskustaoikeistolainen ja EU-myönteinen GERB-puolue. joka sai yli 30 % äänistä. Pääministeriksi nousi puolueen johtaja Boyko Borisov, joka on ollut aiemmin kahdesti maan pääministeri. Ensimmäisen kerran hän erosi pääministerin tehtävästä vuonna 2013 maanlaajuisten köyhyyttä ja korruptiota vastaan nousseiden protestien jälkeen ja toisen kerran vuoden 2016 presidentinvaalien jälkeen. Bulgariassa oli ollut vaikeuksia saada aikaan kestävää hallitusta ja vaalien jälkeen muodostettu hallitus oli maan neljäs hallitus neljän vuoden aikana ja vuoden 2017 vaalit olivat maan kolmannet parlamenttivaalit neljän vuoden aikana.

Politiikka

https://www.vidaxl.fi/e/vidaxl-bulgarian-lippu-ja-tanko-alumiini-6-m/8719883911458.htmlhttps://edition.cnn.com/travel/article/bulgaria-highlights/index.html