Yksi tärkeimmistä koe-eläimistä psykologiassa ovat olleet rotat, sillä niiden hermosto on samankaltainen ihmisen hermoston kanssa. Tutkijat Rosenzweig, Bennett ja Diamond suorittivat Yhdysvalloissa merkittäviä kokeita vuonna 1972. Kokeissa he sijoittivat rottia kahteen erilaiseen ympäristöön tutkiakseen, kuinka ympäristön virikkeellisyys vaikuttaa aivojen kehitykseen. Virikkeellisessä ympäristössä elävillä rotilla oli häkeissään esimerkiksi sokkeloita ja kiipeilytelineitä, ja ne elivät toisten rottien kanssa.

Virikkeettömässä ympäristössä elävät rotat olivat yksin tyhjässä häkissä ilman ympäristön ärsykkeitä. Rotat viettivät ympäristössään 30 tai 60 päivää, jonka jälkeen ne tapettiin, jotta voitiin nähdä, miten ympäristö vaikutti aivojen rakenteisiin. Aivojen tarkempi tutkiminen osoitti, että virikkeellisessä ympäristössä eläneillä rotilla aivojen hermosolujen yhteydet olivat huomattavasti kehittyneempiä, aivot olivat suuremmat ja ne toimivat tehokkaammin kuin virikkeettömässä ympäristössä eläneillä rotilla.

Ympäristön virikkeet vaikuttivat siis merkittävästi aivojen kehittymiseen. Tätä kutsutaan aivojen plastisuudeksi. Plastisuus tarkoittaa sitä, että hermosto muovaa toimintaansa ympäristön ärsykkeiden ja kokemusten mukaan. Esimerkiksi jatkuva jonkin asian harjoittelu tai tekeminen luo aivoihin vahvoja jälkiä, jotka säilyvät pitkään ja muokkaavat ihmisen toimintaa. Tästä syystä psykologit ovat olleet hyvin kiinnostuneita siitä, miten ympäristön muutokset vaikuttavat ihmisen toimintaan. Eläintutkimuksella on ollut merkittävä rooli aivojen plastisuuden tutkimisessa.