Itselleni suurin osa tärkeistä asiota liittyen kieleen ja viestintään ovat kytköksissä kirjallisuuten ja teatteriin.

Kirjoittaminen on ollut minulle aina haastavaa, sillä koen, että minulla on jonkinasteinen kirjoitushäiriö. Vaikka häiriö ei ole koskaan tullut kunnolla ilmi testeissä, niin kirjoittamisen keilioppirakenteet ovat olleet todella hankalia. Uskon suurimpana vaikuttavana tekijänä olevan isäni lukihäiriö, mikä on useimmiten periytyvää. Ehkä juuri omien kirjoitusongelmien vuoksi aloin lapsena lukemaan paljon kirjoja, sillä muiden kauniit lauserakenteet ja kielen hallinta tekivät minuun vaikutuksen. Luin todella paljon ja lukitesteissä sainkin lukemisosioista hyvät pisteet, vaikka oikeinkirjoittamisessa oli merkittäviä puutteita. Lukemisesta muodostui minulle rakas ajankäytön tapa, joka on viime vuosina harmittavasti jäänyt kiireen ja muiden ajankäyttötapojen jalkoihin. 

En oikein osaa sanoa, mistä kiinnostukseni teatteria kohtaan kumpuaa. Annan paljon kiitosta ala-asteen opettajalleni, joka vei vuosittain luokkani katsomaan jotain näytelmää. Halausin tarjota omille oppilailleni mahdollisuuden päästä teatterin, ehkei joka vuosi, mutta vähintään useita kertoja ala-asteen aikana. Teatterissa käyminen laajentaa kuvaa äidinkielestä oppiaineena ja antaa oppilaille elämyksiä, joita he eivät välttämättä muualta saisi. 

"On taidetta ja kansaa, ja kumpikin tarvitsee toisiaan." 
- Unto Pusa