Nuori kuningas nousee valtaan. 
1697- luvulla nousi valtaan 15- vuotias Kaarle XII.
Nuoren kuninkaan kruunajaiset antoivat ihmisille selvän merkin, että poika on nousemassa valtaan. Hän todisti olevansa itsevaltias kun kruunajaisissa piispan oli tarkoitus asettaa kruunu kuninkaan päähän, mutta saapui kuningas kruunajaisiinsa jo tämä päässä. Tämä kuninkaan ele sai vastaanoton ristiriitaisesti. Osa maasta pelkäsi, että Ruotsi oli joutunut holtittoman kuninkaan johtamaksi. 
Entiset Ruotsin viholliset odottivat tilaisuutta kostaa. He halusivat kukistaa Ruotsin vallan Itämerellä. Tanskan kunigas Fredrik, sekä Puolan kuningas August ja Venäjän tsaari Pietari pitivät salaisen neuvottelun Kaarlen vallannousun jälkeen. He ajettelivat, että nuori ja kokematon kuningas ei ollut hyvä siihen työhön, ajatteliat he myös sitä, että kuningas heikentäisi Ruotsin asemaa.
Neuvottelussa sovittiin, että he hyökkäisivät samanaikaisesti monesta suunnasta Ruotsin kimppuun ja maa pakotettaisiin samanaikaisesti sotaan kaikilla rintamilla. Tätä sotaa kutsuttiin Pohjan sodaksi.

Suuri Pohjan sota.
Liittoituneet joukot eivät pystyneet hyökätä samaan aikaan koska Ruotsia ei ollut helppo lyötävä kohde sekä Kaarle sai armerijoineen kohdata heidät kaikki yksi kerrallaan. Ensin Kaarle armeijia päihitti helposti tanskalaiset. Seuraavaksi armejia soti Venäjää vastaan joka päihitettiin myös Narvan taistelussa 1700- luvulla. Nämä sodat nostivat sotilaitten mielialaa, sekä varmuutta siitä, että Kaarlella on jumalan suojelus ympärillänsä. Kuningas teki kuitenkin virheen, kun luuli että hän oli päihittänyt Venäjän lopullisesti. Tämä antoi enemmän aikaa tsaari Pietarille koota ja varustaa uusi joukko. Seuraavina vuosina, taisteli Kaarle vielä Puolaa vastaan, joukot väsyi eikä Kaarle XII saanut haluamaansa loppua, eli he ei saanut merkittäviä voittoja. Tällöin Venäjä oli saanut kootua sotajoukkonsa ja saanut alueensa takaisin. Sitten Kaarle päätti marssia sotajoukkojensa kanssa suoraan Moskovaan, mistä alkoi takaa-ajo. Sen aikana Venäjän armeija perääntyi Itää kohti ja Ruotsin armeija seurasi perässä. Sota oli lähellä loppuratkaisua kun molemmat armeijat leiriytyivät Pultavan kaupungin lähelle keväällä 1709-luvulla.

Ratkaisun hetki
Yksi Ruotsin armeijan sotilas 1709- vuonna käydyn Pultavan taistelun jälkeen kirjoitti runon.

Jylinää, ulinaa ja huutoa, pauhua, melskettä ja rähinää. Kuuluu vaunujen ja hevosten, taistoon käyvien sotajoukkojen kohdatessa tasangoilla
varhaisemaan sarasteen. Paukkuvat, jymisevät tykit täällä antaa merkin taisteluun. Nyt täyslaidalliset laukee, kun rajeet lentää kuulat. Kranaatit nyt tulen saa, ne urheimpien joukkoon singotaan. (kirjasta Pultava, Peter Englund)