Harjoittelun aikana kiinnitin huomiota erityisesti kolmeen asiaan: luokan toimintakulttuuriin, sosiaalisiin suhteisiin sekä omaan opettajuuteeni. Näiden huomioiden avulla koin pääseväni lähemmäs oppilaiden arkea, jotta voin huomioida tarpeelliset seikat omassa opetuksessani. Halusin perehtyä siihen, kuinka pystyn varmistamaan, että jokaisella on samat lähtökohdat sisältöjen oppimiseen. Harjoittelu antoi minulle paljon eväitä juurikin oppilastuntemuksen kehittämiseen.

Aluksi seurasin luokan oman opettajan pitämiä tunteja ja tein muistiinpanoja oppilaiden tavasta reagoida erilaisiin käskyihin. Tämän avulla muodostin oppilaista ennakkokäsityksiä, joita tietoisesti halusin haastaa. Juttelin oppilaiden kanssa jonkin verran tuntien ulkopuolella ja monet ennakkoluuloni väistyivät. Opin oppilaista paljon uutta ja pystyin hyödyntämään sitä opetusta suunnitellessani. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että pystyin tutustumaan jokaiseen oppilaaseen edes jollain tasolla. Oppilastuntemukseni kasvaessa koin kuuluvani luokkaan ja että oppilaat arvostivat minua.

Kuitenkin monet sosiaaliset suhteet menivät auktoriteettini ohi ja välillä tunsin oloni riittämättömäksi. Tässä kuitenkin auttoi muiden harjoittelijoiden kannustus ja tuki sekä lopulta tavoitteisiin pääseminen. Suurin pelkoni ennen harjoittelua oli se, etten olekaan sopiva opettajaksi. Tämä pelko on kadonnut harjoittelun aikana täysin ja olen entistä varmempi alavalinnastani.