Oli kaunis heinäkuun aamu. Sanni ja Lempi meloivat kohti Nokkasaarta. He olivat näet menossa kesäleirille, joka pidettäisiin siellä. Sanni ja Lempi olivat kumpikin kahdeksen vuotiaita ja parhaita kavereita. Tytöt ovat hauskan näköiset kaverukset, sillä molemmilla tytöillä oli pitkät hiukset. Sannin hiukset olivat vaaleat. Lempillä taas oli niin tummat ettei niitä erottanut mullasta.

Kun he saapuivat rantaan, he ensimmäiseksi kuljettivat tavaransa keittokatokseen odottelemaan. Heti sen jälkeen oli leirinaloitus nuotiopaikalla.

-Katso täällä on Aino ja Lauri nehän ovat Kaisan isosisarukset, Sanni kuiskaa Lempin korvaan kun he istuvat penkeillä. Kaisa oli heidän luokkakaverinsa. Hänen oli alunperin pitänyt tulla mukaan mutta hän oli sairastunut.
-Entä kuka tuo kolmas on? Lempi ihmetteli.
-Varmaan keittäjä. Hänen nimensä ainakin on Harri, Sanni luki nimilapusta, joka tällä oli rinnassa.
-No niin aloitetaan tämä leiri nimenhuudolla, Lauri huusi hiljentäen kaikki.
Kun nimenhuuto oli ohi, Aino ilmoitti, että ensimmäinen tehtävä oli kasata teltat.

He nukkuivat samassa teltassa yhdessä Onnin ja hänen parhaan kaverin Matiaksen kanssa. Onni oli Lempin veli ja tyttöjä kaksi vuotta vanhempi, hänellä oli vaaleanruskeat hiukset jotka ovat yleensä aina sotkussa. Teltassa oli kasi puolta. Pojat nukkuivat toisella puolella ja tytöt toisellla.
-Valmista tuli, Sanni puuskahti, Lähdetään uimaan.

Koko illan he viettivät uimassa. Vasta myöhään Sanni ja Lempi kävelivät kohti telttoja. Teltan edessä oli hieman kummallisen hajuista, mutta tytöt eivät aavistaneet mitää erikoista. Lempi astui teltan sisään.
-Mikä täällä haisee! huusi Lempi teltasta ja juoksi äkkiä ulos Sannin luokse.
-Miten niin, Sanni ihmetteli, mutta tajusi heti mistä Lempi puhui, kun haistoi hajun teltassa.
Haju oli, kuin yli kitkerä ja pilaantunut sitruuna. Kirpeä ja hieman tehdyn hajuinen. Jostakin se oli kuitenkin tuttu.

-Nyt minä tiedän. Tässä on hyvä tehtevä meidän kerholle! Lempi innosui.
Tytöt olivat viimevuonna perustaneet etsiväkerhon. Kerhon nimi oli "Kaksikko". Nimi tuli Viisikko nimisestä kirjasasarjasta. Kerhon tehtävälistalla oli tähän mennessä vain "Kadonneiden sukkien tapaus" ja tämän tyylistä, joten tämä tehtävä kuulosti jännältä.
-Tehtävän nimeksi voisi tulla "Salaperäinen haju."
-Oletko aivan varma että tätä kannattaa tutkia? Sanni kysyi epäilevän näköisesti.
-Aivan varma, Lempi totesi päättäväisenä. Joten he päättivät ruveta selvittämään "Salaperäisen hajun" tapausta. Sanni oli vieläkin vähän sitä mieltä että asialla olisi voinut olla, vaikka haisunäätä. Mutta vakuuttui siitä, että joku teki kiusaa, kun haju oli seuraavana aamuna palannut. He olivat nimittäin illalla jättäneet teltan oven auki niin, että haju oli haihtunut pois.

Sanni ja Lempi kävelivät aamiaiselle kiivaasti keskustellen ja pohtien kuka voisi olla syypää teltan hajuun. He olivat päättäneet olla kertomatta pojille mitään epäilyistään, koska he olisivat vain nauraneet heille.
Pojat eivät tyttöjen onneksi olleet huomanneet mitään.
He olivat parhaillaan aamiaisella syömässä puuroa, jota Harri jakoi lisää pöydän ympärillä. Yksi asia kuitenkin oli oudosti. Harri ei puhunut mitään. Ja kun tarkemmin ajatteli Sanni ei ollut kuullut Harrin puhuvan koko leirillä. Yllensähän kaikissa kirjoissa oudosti käyttäytyvät olivat syyllisiä.

Heti kun he olivat kahden. Sanni kertoi Lempille epäilyistään. Yllättäen Lempi alkoikin nauraa.
-Mille sinä naurat? Sanni kysyi närkästyneenä.
Lempi kertoi että Harri oli mykkä. Eikä siis voinut puhua ollenkaan.
-Katso vaikka tuonne, Lempi osoitti sormellaan rantaan, jossa Harri viitoili jotakin.

Koko päivän tytöillä oli niin hauskaa etteivät he edes muistaneet arvoitustaan. Vasta illalla lipunlaskussa, Sanni havaitsi tutun, inhottavan hajun. Se tuli pojasta, jonka vierellä he seisoivat. Pojan nimi oli Jussi. Lempikin oli huomannut sen ja katsoi merkitseväsi Sannia. Tytöt keskustelivat ilalla ja päättivät ratkaista jutun tänä yönä. He olivat varmoja, että Jussi olisi syyllinen kaikkeen, joten he aikoivat varjostaa Jussia yön yli. Heillä oli näet aavistus että hän kävisi tänäkin yönä tekemässä jotain, jos oli kerta kahtena edellisenä yönäkin.

Ilta hämärtyi ja Lempiä nukutti. Sanni kuitenkin piti hänet hereillä siihen asti, että pojat nukkuivat. He hiippailivat ulos. Jussi nukkui lähellä vessaa, joten he kätkeytyivät sen varjoon odottamaan. Kuu paistoi kirkkaalta taivaalta. Oli kulunut vasta noin puoli tuntia siitä, kun he tulivat. Yhtäkkiä Jussin teltan ovi aukesi, mutta ulos ei astun Jussi vaan hänen telttakaverinsa. Hän kävi vain vessassa. Kello oli jo melkein yksi. Lempi oli juuri ehdottamassa Sannille, että he lähtisivät nukkumaan, kun kuului kahahdus. Jussi astui ulos teltastaan. Molemmat tytöt valpastuivat heti. Jussi lähti kävelemään kohti muita telttoja. He lähtivät seuraamaan häntä. Jussi oli heidän teltan kohdalla, mutta hän ei pysähtynytkään, vaan jatko eteenpäin. Se kummastutti tyttöjä. He olivat seuranneet Jussia jo rantaan asti. Sama tuttu inhottava haju leijaili ilmassa. Näytti, kuin Jussi olisi menossa kalalle, sillä hän astui veneeseen ja hänellä oli onkivapa mukana. Hän soutaa veneensä rantakaislikkoon ja alkaa heitellä virveliä. Tytöt hiipivät aivan rantaan niin, että he näkevät selvästi mitä Jussi tekee. Vaikka Jussi menikin vain yökalastamaan, heitä ihmetytti mikä se haju oli.
Yllättäen Jussi rupesi penkomaan taskujaan ja veti sieltää esiin pullon, jonka kyljestä tytöt kuun valossa erottivat sanat mäkäräiskarkote. Samalla hetkellä tytöillä välähti ja he lähtivät peruuttamaan hiljaa kohti
telttaa.

Kun he olivat taas omassa teltassa heitä rupesi naurattamaan. Kuinka tyhmiä he olivat olleet. Onni oli heille näyttänyt ennen retkeä ostamaansa uutuus mäkäräiskarkotetta. Olivathan hekin nähneet sen mainoksen monta kertaa, vaikka eivät olleet siitä erityisemmin välittänyt.
-Tästä ei sitten puhuta muille, Lempi muistutti.
-Juu ei, Sanni myönsi. Ja sitten heitä rupesi taas naurattamaan.