Ihon elämä.
Ihon elämäkerta
Hei olen iho.
Minä olen elimistön suurin elin, mutta en omasta mielestäni niin tärkeä, kuin vaikka aivot. Olen vain elimistön suojana, ja sen vuoksi saankin aina kaiken lian päälleni. Voisin aloittaa elämästäni kertomisen näistä inhottavista asiosta niin ei elämänkertani lopu niin epämukavasti.
No tietenkään en pidä siitä liasta enkä hiestä, tai mistään muustakaan tälläisestä. Minähän olen usein aika herkkä suuttumaan. Joten jos minua ei pestä, nostan sopivan ärsyttävän määrän punaisia inhottavia kutisijoita, jota myös ihottumaksi kutsutaan. Mietitte varmaan, että minähän se kutisen itse, kun niitä näppylöitä teen, mutta aivoja se ärsyttää enkä siitä itse niin välitä.
Mutta jatketaanpas sitten. Tiedätte varmaan tunteen, kun kesällä sellainen inhottava pörisiä tulee ja puraisee. Sehän nyt tietysti sattuu. Mutta ei siinä vielä kaikki, sillä usein se rupeaa kutisemaan. Niin silloinhan tietenkin sormet tulee, raapii pitkine kynsineen ja repivät siitä kipeän haavan. Sempä vuoksi, vaikka olen yleensä hyvissä väleissä kaikkien kanssa niin meillä on sormien kanssa välillä erimielisyyksiä. Mutta palataan ystäviini myöhemmin.
Minähän tietenkin pidän uimisesta ja suihkusta. Kaikesta missä on puhdasta vettä. Sitä minä suorastaan rakastan. Se tuntuu, kuin lomalle pääsisi pitkän työpäivän jälkeen. Saunominenkin on ihan kivaa joskus, jos on sopivan lämmin eikä liian kuuma. Minulla on tässä saunomis hommassa vähän ristiriitaiset tunteet. Nimittäin en oikein tiedä pidänkö minä siitä, kun juhanuksena ja jouluna on sellaisia vihtoja. On ne välillä ihan kivoja ja sen on ihanan tuntuista, mutta toisaalta ne oksat raapii ja kutittaa. Kuten jo kuulitte niin raapiminen on tosi inhottavaa, mutta silittäminen ja kaiken lainen hierominen on ihanaa.
Minulla on paljon ystäviä. Paras ystäväni on kuitenkin ihokarva, sillä hän on lähin naapurini.
Voisi kuvitella, että ihon työ on helppoa, vaivatonta ja käytännössä vain lomaa. Mutta oikeasti se on venymistä ja vanumista päivät pitkät.
Vähän huolestuttaa, kun noita inhottavia asioita on enemmän, mutta saattepahan oikean käsityksen, ettei tämä ihon elämä pelkkää lomaakaan ole.
Minä olen elimistön suurin elin, mutta en omasta mielestäni niin tärkeä, kuin vaikka aivot. Olen vain elimistön suojana, ja sen vuoksi saankin aina kaiken lian päälleni. Voisin aloittaa elämästäni kertomisen näistä inhottavista asiosta niin ei elämänkertani lopu niin epämukavasti.
No tietenkään en pidä siitä liasta enkä hiestä, tai mistään muustakaan tälläisestä. Minähän olen usein aika herkkä suuttumaan. Joten jos minua ei pestä, nostan sopivan ärsyttävän määrän punaisia inhottavia kutisijoita, jota myös ihottumaksi kutsutaan. Mietitte varmaan, että minähän se kutisen itse, kun niitä näppylöitä teen, mutta aivoja se ärsyttää enkä siitä itse niin välitä.
Mutta jatketaanpas sitten. Tiedätte varmaan tunteen, kun kesällä sellainen inhottava pörisiä tulee ja puraisee. Sehän nyt tietysti sattuu. Mutta ei siinä vielä kaikki, sillä usein se rupeaa kutisemaan. Niin silloinhan tietenkin sormet tulee, raapii pitkine kynsineen ja repivät siitä kipeän haavan. Sempä vuoksi, vaikka olen yleensä hyvissä väleissä kaikkien kanssa niin meillä on sormien kanssa välillä erimielisyyksiä. Mutta palataan ystäviini myöhemmin.
Minähän tietenkin pidän uimisesta ja suihkusta. Kaikesta missä on puhdasta vettä. Sitä minä suorastaan rakastan. Se tuntuu, kuin lomalle pääsisi pitkän työpäivän jälkeen. Saunominenkin on ihan kivaa joskus, jos on sopivan lämmin eikä liian kuuma. Minulla on tässä saunomis hommassa vähän ristiriitaiset tunteet. Nimittäin en oikein tiedä pidänkö minä siitä, kun juhanuksena ja jouluna on sellaisia vihtoja. On ne välillä ihan kivoja ja sen on ihanan tuntuista, mutta toisaalta ne oksat raapii ja kutittaa. Kuten jo kuulitte niin raapiminen on tosi inhottavaa, mutta silittäminen ja kaiken lainen hierominen on ihanaa.
Minulla on paljon ystäviä. Paras ystäväni on kuitenkin ihokarva, sillä hän on lähin naapurini.
Voisi kuvitella, että ihon työ on helppoa, vaivatonta ja käytännössä vain lomaa. Mutta oikeasti se on venymistä ja vanumista päivät pitkät.
Vähän huolestuttaa, kun noita inhottavia asioita on enemmän, mutta saattepahan oikean käsityksen, ettei tämä ihon elämä pelkkää lomaakaan ole.