Paniikkijono:
Oppilaat seisovat käytävällä tai rappusissa jonossa ja ope kyselee läksynä olleita sanoja jokaiselta yhden yksitellen. Jos sanan osaa, pääsee luokkaan, ja jos ei osaa, menee jonon hännille uusintakierrokselle (ope käyttää oppilastuntemustaan ja huumoria, jotta fiilis pysyy hyvänä vaikka jännää onkin, eli vaativampia sanoja lahjakkailta ja tutumpia niille joilla vaikeuksia sanavaraston kanssa) Luokkaan päässeille oppilaille on taululla näkyvillä tehtävät mitä voivat jo aloittaa kun odottelevat muita. Kuulostaa pelottavalta puuhalta jo nimensäkin perusteella, mutta käytännössä onkin hauska ja juuri sopivasti jännä tilanne, mikä auttaa oppilasta reagoimaan nopeasti tosielämän yllättävissäkin kielenkäyttötilanteissa.

Opeteltavia sanoja luovissa soveltavissa tehtävissä:
Opeteltavia sanoja käytetään joka tunti myös suullisissa tehtävissä, esim. näytelmissä, paperinukkeleikeissä kun harjoitellaan ulkonäöstä ja vaatteista kertomista, omien sanalistojen tekemisessä, esim. omasta harrastuksesta tehdään sanakirjan sivu, niin opitaan täsmäsanastoa kiinnostavasta aiheesta jne.

Yhteiset adjektiivitarinat:
Adjektiivejä opeteltaessa oppilaat kirjoittavat adjektiivitarinan, jossa seikkailevat luokkakaverit. Uusia adjektiivejä lisätään tarinaan oppilaiden nimien eteen ja kun tarina on valmis, saadaan hassu yhteinen kertomus luokan kommelluksista ja kaikkia kiinnostaa kuunnella, koska jokainen on päähenkilönä yhteisessä tarinassa.