Improvisointi 

 

Improvisointi tarkoittaa esityksen luomista esittämishetkellä. Sitä käytetään erityisesti musiikin alalla, mutta se on yhtä lailla tärkeä myös monissa muissa yhteyksissä, kuten näyttelemisessä tai viihdyttämisessä. Näyttämötaiteen genreistä improvisaatiolla oli keskeinen rooli esimerkiksi 1500–1700-luvuilla commedia dell’artessa ja nykyisin muun muassa nykytanssissa ja improvisaatioteatterissa. 

Improvisaatiolle tyypillisiä ominaisuuksia ovat yllättävyys ja toistamattomuus. Improvisoidun teoksen uudelleen esittäminen samanlaisena muuttaa myös teoksen luonteen ainutlaatuisesta improvisaatiosta toistoksi. Spontaaniudestaan huolimatta improvisointi ei kuitenkaan ole sattumanvaraista toimintaa. Musiikki- tai teatteri-improvisaation taustalta löytyy usein huippuunsa hiottua teknistä ja taiteellista osaamista. 

Improvisointi näyttämötaiteessa 

 

Improvisoidulla näyttelemisellä on yhtä pitkät perinteet kuin koko näyttämötaiteella. 1400-luvulla Italiassa syntynyt commedia dell’arte oli improvisaatioteatterin muoto, joka levisi koko Keski-Eurooppaan kiertelevien teatteriseurueiden mukana. Sitä esitettiin pienillä lavoilla, toreilla ja karnevaaleissa. Esitysten juonikuvio oli ennalta sovittu, mutta repliikit olivat improvisaatiota. Tyylilaji säilyi suosittuna 1700-luvulle asti. 

1890-luvulla sellaiset merkittävät teatteriteoreetikot ja -ohjaajat kuin venäläinen Konstantin Stanislavski ja ranskalainen Jacques Copeau hyödynsivät improvisointia laajasti näyttelijöiden opetuksessa ja esitysten harjoituksissa. 

Amerikassa 1800-luvun lopulla syntyneessä varieteen tyylilajissa vaudevillessa käytettiin yleisön reaktioita ja kommentteja hyväksi sketsien improvisointiin. Modernin amerikkalaisen teatteri-improvisoinnin syntynä pidetään kuitenkin usein Viola Spolinin teatterikokeiluja 1940-luvulla. Niissä Spolin korosti luovuutta ja mukautuvuutta näyttelijän koko ilmaisuvoiman vapauttamiseksi. 

Euroopassa Keith Johnstone otti 1950-luvulla improvisoinnin keskeiseksi tekniikaksi ohjatessaan näyttelijöitä entistä spontaanimpaan näyttämösuoritukseen. Aluksi hän kehitti improvisointiin perustuvaa teatteria Lontoon Royal Court Theaterissa, mutta jatkoi työtä sittemmin perustamansa oman teatteriryhmän kanssa. Johnstone muutti myöhemmin Kanadaan, jossa on kehittynyt pitkä improvisaatioteatterin perinne. 

Suomessakin on Johnstonen oppien pohjalta syntynyt monia pieniä improviosaatioteatteriryhmiä. Johnstonen metodeista edelleen kehitettyä teatteri-ilmaisua kutsutaan Suomessa ammattinäyttelijöiden piirissä ”improksi”, jossa keskeisiä esitystä eteenpäin vieviä tekoja ovat idean tarjoaminen eli julkituominen sekä tarjotun idean hyväksyminen ja tarinan eteenpäin vieminen. Jotkut suomalaisen impron ryhmät pyrkivät myös jakamaan osaamistaan järjestämällä kursseja, joilla niin ammattilaiset kuin amatöörit voivat kehittää improvisointikykyjään. 

MILLAISTA IMPROVISAATIO ON? 

 

Improvisoitu teatteriesitys syntyy tässä ja nyt, etukäteen suunnittelematta. Esiintyjät näyttelevät, ohjaavat, käsikirjoittavat, sanoittavat ja säveltävät materiaalia sitä mukaa, kun esitys etenee. Improvisoitu esitys on ainutkertainen kokemus, sillä se esitetään aina ensimmäistä kertaa eikä sitä tulla koskaan toistamaan. 

Improvisaation viehätys on siinä, miten esitykset lauluista kokonaisiin näytelmiin syntyvät kuin tyhjästä yleisön edessä. Moni nauttii myös sen seuraamisesta, miten esiintyjät selviytyvät tietäessään tulevista tapahtumista yhtä vähän kuin katsojat. Improvisoiminen onkin vähän kuin hyppäämistä vapaaehtoisesti lentokoneesta ilman laskuvarjoa. Tai suunnistamista ilman karttaa ja kompassia. 

Koska mitään ei käsikirjoiteta etukäteen, improvisoitu teatteri on yllättävää, rosoista ja luonnosmaista. Se on usein hauskaa, vauhdikasta ja absurdin huumorin sävyttämää, mutta se voi olla myös herkkää ja liikuttavaa, joskus jopa synkkää. 

Improvisaatioteatterin ydin on tässä hetkessä tapahtuva spontaani leikki. Improvisoitu esitys on kuin yhdessä luotu uni: alitajunnasta tulee materiaalia, jonka siivittämänä mikä tahansa on mahdollista. 

 

IMPROVISAATIOTA TYÖELÄMÄSSÄ 

Improvisaatio on muutosjoustavuutta, valmistautumista nopeaan reagoimiseen. Se on reagoimista yllättäviin käänteisiin, muutoksiin ja suunnitelmien vaihtumiseen. Improvisoidessa irrotetaan liiasta suunnittelemisen kontrollista ja heittäydytään mukautumaan vastaan tuleviin tilanteisiin. Improvisoiva ihminen joustaa, uskaltaa ja heittäytyy itseensä luottaen tilanteesta toiseen. 

Improvisointi itsessään ei ole uusi keksintö, se on ihmisen luonnollisin ja alkukantaisin työkalu, jota on hyödynnetty evoluution alusta asti. Improvisointi on osa jokapäiväistä elämää, ja juuri siksi improvisaatiotaitojen harjoitteleminen on kouriintuntuvan hyödyllistä: Resilienssi ja tulevaisuusvalmiudet kehittyvät – sattuma suosii valmistautunutta! 

Improvisaatio työelämässä ei tarkoita vastuuttomuutta, sekasortoa tai hanskojen pudottamista. Sen sijaan improvisoiva työntekijä on äärimmäisen ketterä muuttamaan työmenetelmiä, suunnitelmia ja mukautumaan kulloinkin edessä olevan haasteen mukaisesti. Improvisoiva ihminen jättää toimimattomat kankeat kaavat taakseen ja kommunikoi omista tarpeistaan sekä ideoistaan tehokkaasti.  

Improvisaatiotaitojen harjoitteleminen mm. 

• Parantaa vuorovaikutustaitoja 
• Kohentaa itsetuntoa ja -luottamusta 

• Lisää uskallusta ja heittäytymisalttiutta 
• Nopeuttaa ajattelua ja ideointia 
• Luo hyväksyvää ja toista tukevaa ilmapiiriä 
• Kehittää luovuutta ja ideointia 
• Tuo tiimejä tiiviimmin yhteen 

• Kehittää työhyvinvointia 
• On hauskaa! 

 

TEHTÄVIÄ, vastaa erilliselle paperille 

1. Mitä on improvisaatio?
2. Missä taidemuodoissa voidaan käyttää improvisaatiota? 
3. Miten ja missä improvisaatioteatteri sai alkunsa? 
4. Ketkä neljä kuuluisaa henkilöä on käyttänyt ja kehittänyt improvisaatioteatteria 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla? 
5. Millaista on improvisaatio Suomessa? 
6. Mikä improvisaatiossa viehättää? 
7. Millaista improvisaatio on? Kuvaile improvisaatiota kuudella adjektiivilla. 
8. Miksi improvisaatiota tarvitaan työelämässä? 
9. Lopuksi on lueteltu taitoja, joita improvisaation harjoitteleminen kehittää. Mitä näistä sinun mielestäsi tarvitaan työelämässä eniten? Valitse 4-5. 

 

KUUNNELLAAN OHJELMA “IMPROVISAATIO VASTAA TARPEESEEN TULLA NÄHDYKSI JA KUULLUKSI” 

https://areena.yle.fi/audio/1-4491805

VASTAA KYSYMYKSIIN. 

1. Mikä sääntö improvisaatiossa on? 
2. Mikä on improvisaation voimalause? 
3. Mitä improvisaatiosta voi oppia? 
4. Miten improvisaatio auttaa psykoterapiassa?