Napoleon syntyi Ajaccion kaupungissa Korsikan saarella, Ranskassa. Napoleonin vanhemmat kuuluivat alhaisaateliseen sukuun. Isä järjesti poikansa koulutuksen Ranskassa, ja nuori Napoleon pantiin Brienne-le-Châteaun sotilaskouluun 1779. Napoleonia pidettiin maalaisena ja moukkana; hän oppi ranskaa vasta kymmenvuotiaana ja puhui sitä italialaisittain.
Vuonna 1779 Napoleon lähti Ranskaan sotilaskouluun saatuaan siihen tarkoitetun stipendin. Syyskuussa 1785 hänet lähetettiin Valenceen luutnantiksi La Feren tykistörykmenttiin. 1793 Napoleon pataljoonakomentajaksi nimitettynä johti tykistöä kapinoivan Toulonin piirityksessä. Hän sai kenraalin arvon ansioiduttuaan vallankumoussodissa. Syyskuussa 1795 Napoleon kutsuttiin Pariisiin. Siellä hänet nimitettiin pääkaupungin varuskunnan päälliköksi, sen jälkeen ensin divisioonakenraaliksi ja sitten Ranskan kotiarmeijan ylipäälliköksi. Muutaman menestyksekkään sotaretken jälkeen hän nimitytti itsensä Ranskan ensimmäiseksi konsuliksi.
Vallankumouksen tapahtumat mahdollistivat osaltaan Napoleonin valtaannousun.
Huolimatta kunnianhimostaan ja älykkyydestään Napoleonilla tuskin olisi ollut pääsyä armeijan korkeimmille vakansseille säätyvallan aikana.
Seuraavaksi Napoleon päätti käydä taisteluun Itävaltaa vastaan. Voitetun sodan jälkeen konsuli Napeleon vakiinutti asemansa valtion johtajana. Hän aloitti Ranskan vallankumouksen mukaisia uudistuksia koulutukseen, hallinon, lainsäädännön ja talouden saroilla.
Vuonna 1804 Napoleon kruunasi itsensä keisariksi. Keisarina hän aloitti suursotien sarjan Euroopassa. Nämä sodat käytiin vuosien 1803-1815 välillä. Hän kokosi itselleen 120 000 miehen armeijan, niin kutsutun Le Grande Armeen. Koko Eurooppa alkoi yhdistyä Napoleonia ja Ranskaa vastaan. Napoleon suunniteli aluksi Britannian valtaamista ja rakennuttikin paljon uusia satamia ja laivaston, joka kuitenkin osoittautui merikelvottomiksi. Tämän suunnitelman epäonnistuttua Napoleon päätti lähteä armeijoineen liikkelle. Hän lähti marssimaan kohti itää lyödeäkseen Itävallan pääarmeijan ja Venäjän. Lopulta armeijoiden kohdatessa Itävalta hävisi ja antautui Ulmin kaupungin kohdalla. Seuraavana päivänä taisteltiin surullisen kuuluisa Trafalgarin meritaistelu, jossa Ranskan ja Espanjan laivastot tuhoutuivat ja Englannista tuli merien suurvalta.
1805 Napoleon saavutti suuren voiton Itävallasta ja Venäjästä. Seuraavana vuonna hän löi Preussin ja sai Saksan haltuunsa. Tämän jälkeen hän solmi rauhan Venäjän kanssa. Tämä joka johti siihen, että Ranska ja Venäjä lähes kaksin jakoivat koko Keski-Euroopan. Saatuaan suurimman osan Euroopasta haltuunsa Napoleon teki suuren virheen lähtiessään hyökkämään Venäjälle. Hän keräsi 600 000 miehen armeijan ja valtasi ensin Puolassa olleet Venäjän alueet. Tämän jälkeen hän jatkoi suoraan kohti Moskovaa. Napoleon oli varma voitosta ja ajatteli sotaretken kestävän kaksi kuukautta, mutta tämä oli virhearvio. Venäläiset käyttivät poltetun maan taktiikkaa ja ajan myötä Napoleonin sotilaita alkoi kuolla nälkään, kylmään ja sairauksiin. Lopulta ensimmäinen taistelu käytiin Moskovan edustalla. Taistelu oli verinen ja Napoleon menetti 25 000 miestä. Hän jatkoi Moskovaan ja odotti Aleksanteri I anovan jo rauhaa, mutta päästyään Moskovaan hän huomasi sen olevan poltettu ja hylätty. Napoleon palasi takaisin Ranskaan.
Sotaretki oli pettymys: 600 000 matkaan lähteneestä miehestä vain 75 000 palasi. Napoleon keräsi ympärilleen heti uuden armeijan, mutta silti Ranska oli nyt heikoimmillaan. Ympärillä olevat valtiot huomasivat tämän ja alkoivat varustaa armeijoistaan. Vuonna 1814 Britannia, Preussi, Itävalta ja Venäjä muodostivat liiton Napoleonia vastaan ja hyökkäsivät Ranskaan. Sota alkoi loistavasti Napoleonin kannalta, mutta lopulta hän joutui antautumaan. Pariisi vallattiin ja Napoleon karkoitettiin vankeuteen Elban saarelle.
Isä järjesti poikansa koulutuksen Ranskassa, ja nuori Napoleon pantiin Brienne-le-Châteaun sotilaskouluun 1779. Napoleonia
pidettiin maalaisena ja moukkana; hän oppi ranskaa vasta kymmenvuotiaana ja puhui sitä italialaisittain.
Vuonna 1779 Napoleon lähti Ranskaan sotilaskouluun saatuaan siihen tarkoitetun stipendin.
Syyskuussa 1785 hänet lähetettiin Valenceen luutnantiksi La Feren tykistörykmenttiin.
1793 Napoleon pataljoonakomentajaksi nimitettynä johti tykistöä kapinoivan Toulonin piirityksessä.
Hän sai kenraalin arvon ansioiduttuaan vallankumoussodissa. Syyskuussa 1795 Napoleon kutsuttiin Pariisiin. Siellä hänet nimitettiin pääkaupungin varuskunnan päälliköksi, sen jälkeen ensin divisioonakenraaliksi ja sitten Ranskan kotiarmeijan ylipäälliköksi. Muutaman menestyksekkään sotaretken jälkeen hän nimitytti itsensä Ranskan ensimmäiseksi konsuliksi.
Vallankumouksen tapahtumat mahdollistivat osaltaan Napoleonin valtaannousun.
Huolimatta kunnianhimostaan ja älykkyydestään Napoleonilla tuskin olisi ollut pääsyä armeijan korkeimmille vakansseille säätyvallan aikana.
Seuraavaksi Napoleon päätti käydä taisteluun Itävaltaa vastaan. Voitetun sodan jälkeen konsuli Napeleon vakiinutti asemansa valtion johtajana. Hän aloitti Ranskan vallankumouksen mukaisia uudistuksia koulutukseen, hallinon, lainsäädännön ja talouden saroilla.
Vuonna 1804 Napoleon kruunasi itsensä keisariksi. Keisarina hän aloitti suursotien sarjan Euroopassa. Nämä sodat käytiin vuosien 1803-1815 välillä. Hän kokosi itselleen 120 000 miehen armeijan, niin kutsutun Le Grande Armeen. Koko Eurooppa alkoi yhdistyä Napoleonia ja Ranskaa vastaan. Napoleon suunniteli aluksi Britannian valtaamista ja rakennuttikin paljon uusia satamia ja laivaston, joka kuitenkin osoittautui merikelvottomiksi. Tämän suunnitelman epäonnistuttua Napoleon päätti lähteä armeijoineen liikkelle. Hän lähti marssimaan kohti itää lyödeäkseen Itävallan pääarmeijan ja Venäjän. Lopulta armeijoiden kohdatessa Itävalta hävisi ja antautui Ulmin kaupungin kohdalla. Seuraavana päivänä taisteltiin surullisen kuuluisa Trafalgarin meritaistelu, jossa Ranskan ja Espanjan laivastot tuhoutuivat ja Englannista tuli merien suurvalta.
1805 Napoleon saavutti suuren voiton Itävallasta ja Venäjästä. Seuraavana vuonna hän löi Preussin ja sai Saksan haltuunsa. Tämän jälkeen hän solmi rauhan Venäjän kanssa. Tämä joka johti siihen, että Ranska ja Venäjä lähes kaksin jakoivat koko Keski-Euroopan.
Saatuaan suurimman osan Euroopasta haltuunsa Napoleon teki suuren virheen lähtiessään hyökkämään Venäjälle. Hän keräsi 600 000 miehen armeijan ja valtasi ensin Puolassa olleet Venäjän alueet. Tämän jälkeen hän jatkoi suoraan kohti Moskovaa. Napoleon oli varma voitosta ja ajatteli sotaretken kestävän kaksi kuukautta, mutta tämä oli virhearvio. Venäläiset käyttivät poltetun maan taktiikkaa ja ajan myötä Napoleonin sotilaita alkoi kuolla nälkään, kylmään ja sairauksiin. Lopulta ensimmäinen taistelu käytiin Moskovan edustalla. Taistelu oli verinen ja Napoleon menetti 25 000 miestä. Hän jatkoi Moskovaan ja odotti Aleksanteri I anovan jo rauhaa, mutta päästyään Moskovaan hän huomasi sen olevan poltettu ja hylätty. Napoleon palasi takaisin Ranskaan.
Sotaretki oli pettymys: 600 000 matkaan lähteneestä miehestä vain 75 000 palasi. Napoleon keräsi ympärilleen heti uuden armeijan, mutta silti Ranska oli nyt heikoimmillaan. Ympärillä olevat valtiot huomasivat tämän ja alkoivat varustaa armeijoistaan. Vuonna 1814 Britannia, Preussi, Itävalta ja Venäjä muodostivat liiton Napoleonia vastaan ja hyökkäsivät Ranskaan. Sota alkoi loistavasti Napoleonin kannalta, mutta lopulta hän joutui antautumaan. Pariisi vallattiin ja Napoleon karkoitettiin vankeuteen Elban saarelle.