1700-lukua kutsutaan valistuksen vuosisadaksi. Tällöin Euroopassa sivistyneistön mielipide kääntyi yksinvaltiutta vastaan, ja kirkon suurta vaikutusvaltaa ja yhteiskunnassa nähtyjä epäkohtia alettiin arvostella. Tämä johti lopulta vuonna 1789 Ranskan vallankumoukseen ja kuningatar Marie Antoinetten mestaukseen giljotiinilla.

Valistus tai valon aikakausi, kuten sitä Ranskassa kutsuttiin, merkitsi järjen korostamista uskon tai tunteen sijaan. Järjen käytön uskottiin tekevän ihmisistä viisaampia - kaikkiin ongelmiin voitiin myös löytää ratkaisu järkeilemällä. Valistuksen ajan filosofien ja muiden ajattelijoiden tavoitteena oli muuttaa yhteiskunnallisia oloja. Erityisesti kirkkoa vastaan hyökättiin, koska ajateltiin, että kirkon opit olivat ristiriidassa järjenkäytön kanssa. Monet pitivät myös Jumalan olemassaolon todistamista mahdottomana. Ranskalainen kirjailija ja valistusfilosofi Voltaire, jota kutsuttiin Euroopan pilkkakirveeksi, hyökkäsi erityisesti kirkkoa vastaan. Kirkkoa vastustavien ajatusten vuoksi Voltaire joutui kaksi kertaa vankilaan.

Kirkon lisäksi valistusajattelijat kritisoivat itsevaltiutta. Kaiken vallan keskittämistä ainoastaan yhdelle henkilölle eli kuninkaalle pidettiin epäoikeudenmukaisena. Valistusajattelijoiden mielestä valta tuli jakaa, eikä lakien laatija saanut olla samalla lakien valvoja. Erityisesti valistusajattelijoita vaivasi se, että valtion virkamiehet saattoivat vangita ihmisiä tai tuomita heitä kuolemaan ilman mitään syytä. Tuolloin oli myös tavallista, että vankiloissa ihmisiä kidutettiin eikä kukaan kyennyt puuttumaan asiaan.

Myös valtion rahankäyttöä arvosteltiin. Todella suuri osa valtion menoista kului monessa maassa sotivan armeijan kulujen kattamiseen. Myös kuninkaiden hovit kuluttivat paljon valtion varoja. Suurimman osan veroista maksaneet porvarit, talonpojat ja työläiset eivät voineet vaikuttaa valtion asioihin. Sen sijaan ne, joilla vähäistäkin valtaa oli - aateliset ja papisto - olivat veroista vapautetut.

Englantilainen filosofi John Locke esitti, että valta kuuluu kansalle. Kuninkaan tehtävä oli hänen mukaansa ainoastaan edustaa kansaa, mikä merkitsi sitä, että kansalla oli oikeus vaihtaa huono kuningas.

Monet valistuneet itsevaltiaat omaksuivat 1700-luvulla valistusajatuksia. Esimerkiksi venäjän tsaari Pietari Suuri aloitti maassaan monia uudistuksia. Myös Ruotsin kuningas Kustaa III seurasi valistusajattelijoita.

1700-luvulla kuningasta tai kirkkoa arvostelevien kirjoitusten levittäminen oli kiellettyä. Valistuksen ajatukset kuitenkin levisivät kirjallisuuden mukana yhä laajemmalle. Koska Ranskassa kuningasta ei voinut arvostella, kirjoja alettiin painaa Hollannissa, josta niitä levisi muualle Eurooppaan. Monet valistusajan kirjoista kiellettiin, mutta kirjailijat oppivat pian peittämään ajatuksensa ja kertoivat niitä epäsuorasti kuvitteellisten tarinoiden avulla. Esimerkiksi Jontahan Swiftin tarinassa Gulliverin retket arvostellaan Lilliputtien kuningasta ja hallintoa.

Ranskan kansa kyllästyi kuninkaanlinnan ylelliseen ja tuhlailevaan elämään. Salaliitosta vapautta ja valtion yleistä turvallisuutta vastaan tuomittu Kuningas Ludvig XVI mestattiin Pariisissa 1792. Kuningatar Marie Antoinette koki saman kohtalon n. puoli vuotta myöhemmin.