Oli kerran prinssi, joka tahtoi puolisokseen prinsessaa, mutta ei hän olisi huolinut kuin todellisesta prinsessasta. Ja hän kiersi maat ja mantereet ja etsi etsimistään, mutta aina tuli esteitä vastaan. Prinsessoja oli yllin kyllin, mutta ei hän koskaan saanut selville olivatko he todellisia prinsessoja. Aina tahtoi olla jotakin, joka ei ollut aivan paikoillaan. Hän palasi kotiin murheellisena, sillä hän olisi niin mielellään tahtonut todellisen prinsessan.

Eräänä iltana oli hirveä rajuilma. Ukkonen jyrisi ja salamat sinkoilivat, satoi kuin kaatamalla. Kerrassaan kamalaa oli. Äkkiä koputettiin kaupungin porttiin, ja vanha kuningas meni avaamaan. — Portin takana seisoi prinsessa. Mutta herranen aika sentään kuinka sade ja rajuilma olivat häntä runnelleet! Virtana valui vesi hänen vaatteistaan ja hiuksistaan, vettä meni sisään kengän kärjistä ja tirsui ulos kantapäistä. Ja prinsessa sanoi olevansa todellinen prinsessa.

"Pian se nähdään!" ajatteli vanha kuningatar. Hän ei kuitenkaan puhunut mitään, vaan meni makuuhuoneeseen, mätti sängystä kaikki makuuvaatteet ja pani pohjalle herneen. Sitten hän otti kaksikymmentä aluspatjaa, latoi ne herneen päälle ja pani vielä aluspatjojen päälle kaksikymmentä untuvapatjaa. Tässä vuoteessa tuli prinsessan nukkua yönsä.

Aamulla häneltä kysyttiin kuinka hän oli nukkunut.

"Voi, voi, niin kauhean huonosti!" sanoi prinsessa. "Tuskin olen koko yönä ummistanut silmiäni. Jumala ties mitä sängyssä olikaan! Jotakin kovaa allani oli, sen vain tiedän. Koko ruumiini on sinelmiä täynnä. Tämä on aivan kauheaa!"

Johan sen toki ymmärsi, että hän oli todellinen prinsessa, koska hän kahdenkymmenen aluspatjan ja kahdenkymmenen untuvapatjan alta oli huomannut herneen. Niin herkkäihoinen saattoi olla ainoastaan todellinen prinsessa.

Prinssi otti hänet nyt vaimokseen, sillä tiesihän hän saavansa todellisen prinsessan. Mutta herne vietiin museoon, ja siellä se on tänäkin päivänä, jollei joku ole vienyt sitä.

Satuja ja tarinoita 1

Kirjailija: H. C. Andersen

Suomentanut: Maila Talvio

WSOY, Porvoo, 1914.