On 13.12. Avaat illalla television. Sattumalta kuvaruudussa näkyy suoraa lähetys Helsingin tuomiokirkosta, jossa alttarin edustalla on joukko valkopukuisia nuoria tyttöjä laulamassa. Joukon edessä olevalla tytöllä on päässään seppele, jossa on kynttilöitä. Mistä on kyse?

Kristinusko kasvoi valtavasti ensimmäisen vuosituhannen aikana. Uskontoon sisältyi myös monia ihmeitä sisältäviä kertomuksia.

Näitä kutsutaan legendoiksi. Tällainen on esimerkiksi kertomus Santa Luciasta, joka uskonsa takia joutui moniin koettelemuksiin, mutta selvisi niistä. Toinen kuuluisa esimerkki on Irlannissa elänyt ja legendan mukaan kristinuskon maahan tuonut pyhä Patrick, jonka vuosittain juhlittava muistopäivä on myös Irlannin kansallispäivä. 

Lucian päivä on 13. joulukuuta, ja sitä vietetään Pyhän Lucian muistoksi.

Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa nämä kristinuskon merkittävät henkilöt on julistettu pyhimyksiksi. Pyhä-sana tulee latinankielestä ja tarkoittaa arjesta erotettua. Pyhimyksiä on ollut jo kirkon varhaisvaiheista lähtien. Erityisen maineen ovat saaneet marttyyrit, jotka kuolivat uskonsa puolesta. Keskiajalla pyhimysten uskottiin pääsevän suoraan taivaaseen, kun muiden piti selvittää kiirastuli kuoleman jälkeen. Pyhimykset ovat monille katolisille tärkeitä, ja heidän kauttaan voi pyytää esirukouksia. Nykyään katolisen kirkon mukaan pyhimykseksi voidaan julistaa ihminen, joka on todistettavasti osoittanut elämässään merkittävää hyvyyttä. Julistaminen eli kanonisointi voi kuitenkin tapahtua vasta kun henkilön kuolemasta on kulunut yli viisi vuotta. Osa pyhimyksistä on noussut hyvin kuuluisiksi, mutta kokonaisuutena pyhimyksiä on lukematon joukko, sillä aikojen saatossa paavit ovat julistaneet kymmeniä tuhansia ihmisiä pyhimyksiksi.

Kristinuskon varhaisten pyhimysten muistoa kunnioitetaan niin paljon, että heidän oletetuille hautapaikoilleen tai muille heidän elämänsä tärkeille paikoille tehdään pyhiinvaelluksia. Yksi tällainen on Espanjassa: yli tuhat vuotta vanha pyhiinvaeltajien tie Santiago de Compostelaan. Tie on yli 700 kilometriä pitkä, ja sen loppuvaiheessa matkailija näkee vuoren takaa kohoavan Espanjan kansallispyhätön, Jaakobin katedraalin. Katedraalin pääalttarin alla on hautaholvi, jossa säilytetään apostoli Jaakobin luita. Santiago-kävijöitä – niin pyhiinvaeltajia kuin turisteja – on miljoonia vuosittain. Vaeltajat ovat eri ikäisiä aina teineistä vanhuksiin. Heitä varten on matkan varrella tarjolla useita levähdyspaikkoja ja majataloja. Osalla vaelluksen syy on uskonnollinen, osa hakee rauhaa tai muita kokemuksia elämälleen.

Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti tuli suosituksi 1900-luvun lopulla, mutta keskiajalla kristinuskossa oli kolme merkittävää pyhiinvaelluskohdetta. Yksi oli Jerusalemissa oleva tyhjä hauta, mutta tämä matka oli pitkä ja vaarallinen – erityisesti siksi, että alue oli vieraan vallan hallussa. Sen sijaan Roomaan oli turvallisempaa vaeltaa apostoli Pietarin ja Paavalin haudoille. Kolmas kohde oli juuri Santiago de Compostela, jonka merkkihenkilöstä Jaakobista on tehty myös Espanjan kansallispyhimys.

Myös Suomessa on legenda henkilöstä, joka oli tuomassa kristinuskoa maahamme. Muistatko kuka? Tämä henkilö on englantilaissyntyinen piispa Henrik, joka tosin ei tullut kastamaan suomalaisia pakanoita vaan saapui järjestämään maan kirkollisia oloja.

Henrik kuoli legendan mukaan Köyliössä kateellisen talonpoika Lallin surmatessa hänet jään päälle. Piispa Henrik haudattiin Nousiaisiin, mutta hänen jäännöksensä siirrettiin päivää ennen vihittyyn Turun tuomiokirkkoon 18.6.1300.

Santiago de Compostela kerää yhä reitilleen paljon vaeltajia.