”Nyrkissä ei ole mitään, avoimessa kämmenessä koko maailma.” taolainen sananlasku

Valtaan ja toisen kunnioitukseen perustuva kungfutselaisuus on ollut enemmän yläluokan uskontona Kiinassa. Taolaisuus taas on tarjonnut tavalliselle kiinalaiselle ja jopa yläluokallekin mahdollisuuden keskittyä ihmisen ja luonnon väliseen yhteyteen sekä harmonian tavoitteluun ilman valtasuhteita. Sananlaskun "avonainen käsi" viittaa juuri tähän.

Taolaisuuden perusti tarunomainen Laotse. 100-luvulla syntyneen taolaisuuden perinne on luonut pohjan kaikille elämänalueille Kiinassa, sillä se on ollut kansan keskuudessa toisinaan jopa suositumpi kuin virkamiesten ja maan virallisena uskontona pidetty kungfutselaisuus.

Nimi Laotse merkitsee vanhaa mestaria. Laotsen elämästä kertoo runsas suullinen perinne, jossa on mukana paljon uskomuksiin perustuvaa ainesta, legendaa. Laotsen kerrotaan syntyneen 604–517 eKr. Chu Jenin kylässä. Hän ei kuitenkaan itse ollut taolainen, mutta hänen opetuksensa siirtyivät myöhemmin syntyneelle taolaiselle ryhmälle. Hänen väitetään tavanneen Kungfutsen ja opastaneen tätä oikean opin tavoittelussa.

Taolaisuus on kehittynyt kahdessa vaiheessa. Ensin oli erakkoajattelijoiden luonnonfilosofiaa, joka levisi laajalle aina taolaisyhteisöjen ulkopuolelle. Myöhemmin mukaan tuli kuolemattomuuden tavoittelu, johon pyrittiin maagisten lääkkeiden ja salaoppien avulla.

Ensimmäinen taolainen uskonnollinen liike tunnetaan 100-luvulta. Sen perustaja Chang Tao Ling (34–156) etsi pitkän iän salaisuutta ja muutti vuoristoon erakoksi. Tarun mukaan Laotse ilmestyi hänelle näyssä ja opetti taon eli tien salaisuuden. Tästä lähtien Tao Ling kykeni parantamaan sairaita ja sai ihmisiä tulemaan luokseen.

Taolaisuuden tärkein kirja on Tao Te Ching, Tien ja hyveen kirja, joka on Raamatun jälkeen eniten länsimaalaisille kielille käännetty kirja. Taolaisuudessa on runsaasti myös muita kirjoituksia, mistä he ammentavat oppia elämälleen.