Laotsen ajattelu pohjautuu näkemykseen kahdesta maailman alkuvoimasta – jinista ja jangista. Näiden alkuvoimien alkuperää ei tarkkaan tiedetä, mutta ne ovat olleet esillä Kiinan kulttuurissa jo muinoin. Myös kungfutselaisuus on ottanut käyttöönsä tämän opin.

Jin ja jang ovat vastakkaisia voimia, jotka pyritään saamaan tasapainoon. Jin (varjo) edustaa feminiinistä ja pimeää, jang (valo) maskuliinista ja valoisaa puolta. Ajattelun periaate on kehämäinen, jossa aktiivisuus ja passiivisuus, pehmeys ja kovuus sekä kärsivällisyys ja kilpailu vuorottelevat keskenään.

Taolaisuuden filosofia eli viisaus ja oppi perustuvat siihen, että kaiken keskellä on tao. Tao voidaan tulkita tien lisäksi elämäksi, jumalaksi sekä asioiden luonnolliseksi järjestykseksi. Todellista taoa ei voida edes tavoittaa sanoin, vaan se on kaikkien määrittelyjen yläpuolella.

Taon tarkoituksena on löytää jinin ja jangin avulla sopusointu koko maailmankaikkeutta ohjaavan periaatteen kanssa. Harmonialla ja yksinkertaista elämäntapaa noudattaen ihminen löytää taon polun. Epäitsekkyys, muiden kunnioittaminen sekä nöyryys ovat aina kuuluneet taolaisuuden ihanteisiin.

Sen sijaan rituaaleja ja seremonioita taolaiset eivät pidä tärkeänä. Joidenkin mielestä ne voivat olla jopa vaarallisia, koska tällöin tao hukkuu niiden alle. Taoa ei tulekaan tavoitella laskelmoiduin pyrkimyksin, vaan normaalilla elämällä – ja usein jopa unohtamalla kaikki turha ylimäärinen tekeminen. Taolaiset käyttävät tästä nimitystä Wu-Wei eli ei-tekeminen, joka tarkoittaa elämään heittäytymistä ilman suuria päämääriä ja tavoitteita.