Vaikka myös uskonnottomien määrä kasvaa Japanissa, on sintolaisuudesta muodostunut japanilaisen elämäntavan perusta ja kansallisen identiteetin ydin. Sitä pidettiin virallisena valtionuskontona vielä 1800-luvun lopulla, mutta toisen maailmansodan jälkeen valtionuskonto lakkautettiin. Tämän jälkeen Japani on alkanut kansainvälistyä kovaa vauhtia. Samalla omista juurista on alettu pitää kiinni entistä enemmän, ja sintolaisuudesta on muodostunut Japanin kansallisuskonto.

Keskeistä sintolaisuudessa on yhteys luontoon. Luonnossa oleva pyhä paikka, kuten vuori, on erotettu muusta ympäristöstä ovettomalla portilla, toriilla. Pyhään paikkaan kuljetaan toriin läpi, ja näin japanilainen puhdistuu ja tuntee luonnon ja elämän pyhyyden.

Toinen merkittävä piirre sintolaisuudessa on lukuisat kamit eli henget tai jumaluudet. Kami on muinaisjapanilainen jumalaa tai näkymätöntä voimaa tarkoittava sana, joka alun perin tarkoitti eräänlaista alkuvoimaa maailmassa. Kami voi olla myös kokonainen vuori, kuten Fujii, jonka huipulle kiivettyään japanilainen tuntee kohdanneensa kamin.

Kameja arvioidaan olevan Japanissa 80 miljoonaa, mutta tärkein niistä on auringonjumalatar Amaterasu, sillä hän hallitsee taivasta. Ensimmäisen keisarin uskottiin polveutuvan Amaterasuksesta, ja siksi keisarikultti oli pitkään vahvana Japanissa. Edelleen esivallan kunnioitus on tärkeää japanilaiselle.

Luonnossa ja luonnon lähellä harjoitettava hartaus on tärkeä osa sintolaisuutta. Temppeleitä eli pyhäkköjä Japanissa on tuhansia, ja jokaisella niistä on jokin syy olemassa oloonsa. Syynä voi olla erityinen luonnonpaikka, kuten vuori tai vesiputous tai vaikkapa jokin historiallinen merkkitapahtuma.

Pyhäkössä on yleensä torii erottamassa sen muusta ympäristöstä. Itse pyhäkkö taas on yksinkertainen puurakennus, johon kuuluvat sisähuone ja sen edustalla oleva rukoushuone. Sisähuone on kamin asuinpaikka, eikä sinne ole ihmisillä asiaa. Eri kameille omistettuja sintopyhäkköjä on Japanissa arviolta lähes 100 000.

Kamien kunnioitus näkyy myös japanilaisessa kodissa. Monissa kodeissa on seinälle, lähes katon rajaan kiinnitetty jumalhylly, kamidana. Sinne sijoitetaan tärkeitä uskonnollisia esineitä kuten pieni pyhäkkö tai kivi- ja paperilyhtyjä. Hyllyyn voidaan myös kirjoittaa esi-isien nimiä. Perheen pää tai suvun vanhin jäsen rukoilee päivittäin sen äärellä. Kameille uhraaminen tapahtuu ruoka-aineilla, kuten riisillä, vedellä tai suolalla. Palvontamenot ovat yksinkertaiset kumarruksineen ja rukouksineen.