Sintolaisuudessa ei ole perustajaa, eikä pyhiä kirjoituksia tai virallisesti tunnustettua oppia, vaikka muutamia kirjoituksia pidetään tärkeinä. Sintolaisuudessa ei myöskään tunneta synnin käsitettä, mutta rituaalinen puhtaus on äärimmäisen tärkeää. Ennen pyhäkköön astumista pestään aina kädet ja suu. Myös kamien asuinpaikkojen tulee olla puhtaita ja siistejä.

Sintopyhäkköjä löytyy jokaisesta japanilaisesta kylästä ja kaupungista. Kylissä ne näyttävät päällisin puolin monesti isolta asuintalolta, jotka on pystytetty puiden ja pensaiden reunustamalle lehdolle. Pyhäköiden ulkopuolella on torii ja sisätiloissa taas on kaksi osaa: sisempi päähalli, jossa jumaluuden ajatellaan olevan ja rukoushuone, jossa suoritetaan riitit ja uhraamiset. Uhraaminen tarkoittaa ruokauhria, joka tuodaan kameille. Uhrilahjoina voi olla myös amuletteja, joihin on kirjoitettu kamin nimi.

Sintopyhäköissä vietetään pyyntö-, kiitos-, muisto- ja puhdistusriittejä. Riittejä johtavat papit, joita on kahdenlaisia: ammattipappeja tai suvussa papin perinnön saaneita. Pappien tehtävänä on johtaa alttarien palvontamenoja, joiden tarkoitus on ylistää kameja tai taivuttaa heidät ihmisten puolelle.

Lapset otetaan sisään uskontoon 13-vuotiaana. Tämä tapahtuu alttarilla juhlavin menoin. Juhlat ovat muutenkin tärkeässä asemassa sintolaisuudessa. Niitä vietetään muun muassa esi-isien kunnioittamisen, puhdistautumisen sekä henkien pois manaamisen vuoksi. Juhlia vietetään eniten keväällä ja syksyllä, koska keväällä pyydetään kameilta hyvää satoa ja syksyllä kiitetään siitä.

Tärkein juhlista on liikuteltavan sintopyhäkön kantojuhla, joka järjestetään kerran vuodessa kamien kunniaksi ja huviksi. Juhlaan osallistuu suuri joukko miehiä ja naisia, jotka kantavat pienoispyhäkköä. Kulkueessa he keinuttavat pyhäkköä ja laulavat hilpeitä lauluja, jotta kameilla olisi hauskaa.

Juhlavilla riiteillä japanilainen uskoo kamien turvaavan maanviljelijöille hyvän sadon sekä tuovan onnea ja iloa elämään. Tämän vuoksi uskonnollista elämää tulee vaalia. Kuolema on kuitenkin sintolaisuudessa tabu eli vaiettu asia, ja siksi japanilainen haudataan usein buddhalaisin menoin.