​Yksinäisyyden sanotaan olevan aikamme ilmiö nyky-Suomessa. Yhteisöllisyydestä voisimme ottaa oppia muista kulttuureista. Vapaaehtoistyö on yksi kanava, jolla voi kokea yhteisöllisyyttä ja samalla tarjota apua ja lähimmäisenrakkautta monelle hädässä elävälle maailman ihmiselle.

Uskonnossa yhteisöllisyys on yksi tunnuspiirre, kuten kirjan alussa todettiin. Yhteisöllisyyden aste vaihtelee eri uskonnoissa, mutta myös saman uskonnon sisällä. Kristinuskossa osa arvostaa hiljaisuuden retriittejä tai vetäytyy lomalla mietiskelemään luostariin. Toinen taas hakee voimaa Tuomas-messusta yhdessä muiden kanssa.

Yhteisöllisyys näkyy jumalanpalveluksissa ja erilaisissa tapahtumissa, mutta myös vapaaehtoistyössä. Siitä voi löytää itselleen uuden harrastuksen. Samalla vapaaehtoistyössä pystyy antaa oman panoksensa paremman maailman luomiselle.

Vapaaehtoistyön muotoja on monenlaisia. SPR:ssä saa oppia ensiaputaitoja tai MLL:ssa auttaa lapsia, nuoria ja lapsiperheitä mm. paikallisten vapaaehtoisjärjestöjen voimin. Evankelis-luterilaisen kirkon Suurella sydämellä -teema tarjoaa mahdollisuuksia hyvin monenlaiseen vapaaehtoistyöhön Suomessa tai Plan-järjestön kautta voi auttaa kehitysmaiden ihmisiä.

Myös ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöt kaipaavat vapaaehtoisia avukseen. Kestävä kehitys pyrkii siihen, että tulevillakin sukupolvilla on mahdollisuus hyvään elämään ja terveelliseen ja turvalliseen ympäristöön. Ekologisessa kestävyydessä pyritään kulutukseen, jossa maapallon luonnonvarat riittävät jatkossakin. Lisäksi kestävä kehitys sisältää taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden.

Kiireiselle nykyihmiselle sitoutuminen vapaaehtoistyöhön voi olla usein hankalaa. Sen takia monet järjestöt tarjoavat mahdollisuuksia osallistua johonkin työhön projektin ajaksi. Projekti voi kestää viikkoja tai kuukausia.

Urheiluseurojen talkootyö on kokenut vastaavia vaikeuksia sitoutuneiden työntekijöiden suhteen. On hyvä muistaa, että yhdessä tekeminen on yleensä palkitsevaa jo itsessään.