Olenko minä veljeni vartija?
Sekä Koraanissa että Raamatussa kerrotaan kahdesta Aadamin pojasta, joista toinen surmaa toisen kateuden takia. Raamatussa kerrotaan Kainin sanoneen Jumalalle veljensä murhan jälkeen: ”Olenko minä veljeni vartija?”
Tätä asennetta, jossa yksilö ei ole kiinnostunut lähimmäistensä kohtalosta, on ilmennyt kautta historian. Omasta perheestä, ystävistä ja lähisukulaisista on helppo välittää, mutta miten välittämisen saisi koskemaan koko ihmiskuntaa? Maailmassa elää yli miljardi ihmistä vakavassa köyhyydessä. Lisäksi sodat ja jatkuva terrorismi riehuvat lukuisilla alueilla, ja mukana on satoja tuhansia lapsisotilaita.
Kehitysmaissa taas tytöillä on monesti poikia huonommat lähtökohdat hyvään elämään vain sukupuolensa takia. Jos tyttöjä koulutettaisiin poikien tavoin, he saisivat hankittua itselleen toimeentulon, mikä usein auttaisi heidän perheensä lisäksi koko yhteisöä. Miksi avunanto on rikkaille länsimaalaisille monesti vaikeaa?
Ehkä ”ei yksi ihminen voi pelastaa koko maailmaa”-asenne saa aikaan välinpitämättömyyden maailman hätää kohtaan. Tai sitten on helppo tuudittautua omaan turvalliseen kotimaahan ja huokaista helpotuksesta, että onneksi meillä ei ole hätää. Veljensä vartijoita tarvittaisiin kuitenkin koko ajan lisää. Pienikin teko voi auttaa paljon, erityisesti jos kaikki alkaisivat ajatella ja toimia näin. Pienistä puroista syntyy suuri joki.