Kaksi opiskelijaa keskustelee bussissa vertaillen asumista maalla ja kaupungin keskustan tuntumassa. Toinen kertoo yllättäneensä samassa kerroksessa asuvan naapurin mummon iloisesti kulkemalla kerran samaa matkaa kauppaan hänen kanssaan. Nuori oli tottunut kotiseudullaan Pohjanmaalla siihen, että naapurit tuntevat toisensa ja huolehtivat toisistaan. Ystävyys nuoren ja naapurin mummon välillä oli kestänyt jo pari vuotta. Tämä nuori oli ollut vuosiin ensimmäinen ihminen mummon elämässä omien lasten satunnaisten käyntien lisäksi. Uskaltaisitko itse tehdä samoin?

​Kun Suomi oli vielä maatalousyhteiskunta, samassa kotitaloudessa asui perheen lisäksi muitakin lähisukulaisia, kuten isovanhempia. Kun perheenisäntä työskenteli pelloilla ja äiti kotiaskareissa, kasvattivat lapsia sukulaisten lisäksi lähinaapurit ja kaikki, jotka olivat tekemisissä keskenään. Puhuttiin koko kylä kasvattaa -periaatteesta. Tällainen periaate on edelleen yleistä mm. monissa Afrikan ja Aasian maissa.

Länsimaisen kulttuuriin on väitetty muodostuneen itsekeskeiseksi. ”Itsensä toteuttamista” on pidetty tärkeänä, mutta valitettavasti se on monesti tapahtunut muiden kustannuksella. Sosiaalinen elämä on vähentynyt jatkuvien opiskelu-, harrastus- ja työkiireiden vuoksi, ja vanhat ihmiset kärsivät yksinäisyydestä, koska kukaan ei ehdi paikan päälle katsomaan heitä.

Korona-aika on ollut erityisen raskas monille iäkkäälle tai riskiryhmään kuuluvalle. Heidän on pitänyt olla eristäytyneenä pitkiä ajanjaksoja eivätkä monet ole voineet nähdä esimerkiksi lastenlapsiaan moneen kuukauteen.

Koronakeskusteluissa yksinäisyys ja sen tuomat haitat onkin tuotu näkyvästi esille, kun keskusteluissa on pohdittu rajoitustoimia niiden mukanaan tuomiin haittoihin.

Yksinäisyyden on todettu olevan jo ennen korona-aikaa yksi aikamme iso valitettava ilmiö. MLL ja helsinkiläinen Helsinki Missio -järjestö ovat järjestäneet viime vuosina monia yksinäisyyden vastaisia kampanjoita. Myös eri seurakunnat haluavat tarjota paikkoja niille, joilla ei sosiaalisia suhteita juuri ole.

Yhteisöllisyyttä on alettu viime vuosina peräänkuuluttaa monilla alueilla, ja koko kylä kasvattaa -ajattelu on levinnyt moniin kouluihinkin. Kouluihin ja päiväkoteihin on otettu koulumummoja ja -vaareja kasvattamaan lapsia muiden aikuisten ohella ja tarjoamaan rikasta elämänkokemustaan. He pystyvät välittämään arvokasta tietoa ja kulttuuriperinnettä maamme lähihistoriasta.