Muslimit ihannoivat Medinan aikaista yhteiskuntaa, jota johdettiin profeettojen voimin. Islam haluaa edelleen hallitsijoiden näyttävän esimerkkiä siitä, miten muslimien tulee elää oikeaoppisesti. Tässä ohjeistuksena on shariá – islamilainen laki, joka Koraanin tarkkojen säädösten avulla antaa ohjeet elämälle ja ihanneyhteiskunnalle. Islaminuskolla on kuitenkin erilaisia suuntia, jotka ovat usein väkivaltaisestikin riidelleet vallasta ja tehneet vallankaappauksia. Suurimmat ryhmät ovat Sunnit ja Shiat. Sunneja on lukumäärältään eniten, noin 70-80 %, mutta esimerkiksi Iranissa Shiat ovat suurin ryhmä.

Islamilaisessa yhteiskunnassa tärkeään merkitykseen on noussut Koraanissa mainittu käsite jihad. Se tarkoittaa ”pyrkimystä jonnekin” sekä kilvoittelua ja puolustautumista. Kilvoittelulla ja puolustautumisella viitataan lähinnä omaan sisäiseen kilvoitteluun hyvän ja pahan välillä. Puolustautuminen liittyy myös muslimien puolustautumiseen ulkoista uhkaa kohtaan.

Osa niin sanotuista radikaaleista muslimeista on kuitenkin ymmärtänyt puolustautumisen niin, että he haluavat harjoittaa terroria vääräuskoisia vastaan, jopa näiden omalla maaperällä ja ovat tuhoisasti näin tehneetkin mm. Pariisissa ja Brysselissä. Radikaalit liikkeet pyrkivät usein myös omassa maassaan tekemään väkivaltaisia vallankumouksia tai tavoittelevat jopa radikaalia islamilaista valtiota, kalifaattia, kuten ISIS-järjestö tekee.

Islamin lainoppineet arvostelevat radikaaleja siitä, kun nämä eivät hyväksy monimuotoisuutta uskonnon sisälle, vaan pitävät omaa totuuttaan ainoana oikeana. Radikaalien islamliikkeiden suosio johtuu monesti yhteiskunnallista epäkohdista ja ongelmista, kuten köyhyydestä, työttömyydestä ja sosiaaliturvan puuttumisesta. Muslimien enemmistön ihanteena on saada aikaan oikeudenmukainen ja islamilaisiin arvoihin perustava yhteiskunta. Maailmassa on muutama maa, jonka lainsäädäntökin perustuu islamin uskontoon. Näitä ovat mm. Iran ja Saudi-Arabia.

Joissakin maissa islam on tullut vapaamielisemmäksi kuin muualla. Yksi tällainen esimerkki oli pitkään Turkki, joka pyrki osaksi Euroopan unionia. Turkissa musliminaisten ei tarvinnut käyttää huntua kasvojensa suojana kuten muualla. Siellä avioliitto on myös yhden miehen ja naisen välinen, toisin kuin esimerkiksi Saudi-Arabiassa, jossa muslimimiehellä voi olla neljä vaimoa. Turkissa kuitenkin tapahtui paluuta vanhollisempaan suuntaan, kun vuonna 2014 hallitsijaksi nousi Recep Erdogan. Tällöin myös Turkin ja EU:n suhteet alkoivat heiketä. Nykyään vapaampaa muslimikulttuuria voi kohdata mm. Arabiemiraattien Dubaissa, joka on monen länsimaalaisen lomakohteena.

Muslimien pukeutumissäännöistä vallitsee erilaisia tulkintoja, mutta olennaista on, että asut ovat melko väljät, jotta ne peittävät vartalon muodot. Musliminaisilla asu vaihtelee jonkin verrankin. Suurin osa naisista peittää hiuksensa huivilla. Jotkut haluavat myös peittää kaulan ja hartiat hijabilla. Kasvonsa peittävää huivia kutsutaan niqabiksi, josta vain silmät näkyvät. Äärimmäisin vaate on koko vartalon peittävä burka.

Muslimimiehet käyttävät yleensä melko yksinkertaisia vaatteita. Osa käyttää päässään turbaaneja.

Suomeen on tullut viime vuosikymmeninä yhä enemmän muslimeja maahanmuuton ja pakolaisuuden vuoksi. Erityisesti isoissa kaupungeissa on islamilaisia yhdyskuntia ja joitakin moskeijoita, joissa muslimit käyvät rukoilemassa. Moskeijoiden rakentaminen on kuitenkin herättänyt paikallisissa asukkaissa välillä kiivastakin vastarintaa.

Uskonnon harjoittamisen ja ilmenemisen aste vaihtelee myös muslimeilla, kuten kaikissa muissakin uskonnoissa. Osa muslimeista haluaa uskoa Koraaniin hyvin kirjaimellisesti ja noudattaa sen säädöksiä ruokailusta, pukeutumisesta ja rukoilusta. Jotkut taas noudattavat vain joitakin tapoja kuten paastoa. Vaihtelua tapahtuu maittain ja kulttuureittain, mutta myös yksilötasolla.