Jos maaperä on vettä sitovaa moreenia, kasveille on melko hyvin tarjolla vettä ja ravinteita. Tällaiselle paikalle kehittyy tuore kangasmetsä, jonka valtapuulajina on kuusi.

Kuusi on männyn jälkeen Suomen toiseksi yleisin puulaji. Monet lehtimetsät ja mäntymetsät muuttuvat vuosikymmenten saatossa kuusimetsiksi, sillä kuusi menestyy hyvin Suomen nykyisessä lauhkeassa ja kosteassa ilmastossa.

Pensaskerroksessa on kuusen taimien lisäksi pihlajaa ja eri pajulajeja. Kenttäkerroksessa on enemmän ruohoja ja heiniä kuin kuivissa kangasmetsissä. Esimerkiksi oravanmarja, kevätpiippo ja metsätähti ovat tavallisia tuoreen kankaan ruohoja. Runsaimpana kasvaa kuitenkin kuusien varjossa hyvin menestyvä mustikka. Myös vanamo on yleinen. Vanhimmat metsät ovat varjoisia, ja niiden pohjakerroksessa on paljon sammalia.

Kuusi on varjoa sietävä puu, jolla tuuheita oksia riittää latvasta tyvelle saakka. Siksi varttuneet kuusimetsät ovat hyvin varjoisia kasvupaikkoja. Valosta on alemmissa kasvillisuuskerroksissa puutetta, mutta toisaalta kuusikko suojaa auringon paahteelta, kuivumiselta ja hallalta. Kuusten varjossa menestyvät esimerkiksi mustikka ja monet sammalet. Kaikkein tiheimmistä kuusikoista aluskasvillisuus saattaa puuttua lähes kokonaan.

Kuusi on pihkainen puu, jota vain harvat selkärankaiset käyttävät ravinnokseen. Kävyissä olevia siemeniä ja neulasten ja kaarnan lomassa olevia selkärangattomia osaavat kuitenkin monet eläimet hyödyntää. Kuusimetsän tyypillisiä eläimiä ovat orava, hömötiainen, kuusitiainen ja hippiäinen. Karhu, metsämyyrä ja rastaat syövät metsän pohjalla kasvavia mustikoita.

​
Kuusivaltainen tuore kangasmetsä.