Valtaosa Suomen tunturialueen selkärankaisista eläimistä on havumetsien lajeja. Ylhäällä havumetsän muuttuessa tunturikoivikoksi ja edelleen puuttomaksi paljakaksi myös eläinlajisto muuttuu.

Matala kasvillisuus sopii hyvin monille jyrsijöille, kuten punamyyrälle ja harmaakuvemyyrälle. Näistä jyrsijöistä kaikkein ylimpänä selviää tunturisopuli.

Tunturisopuleita elää tunturin rinteillä.

Naali on tunturien jyrsijöitä saalistamaan erikoistunut petonisäkäs. Sen kanta on kuitenkin kutistunut niin pieneksi, että se luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi. Isoja nisäkkäitä on poroja lukuun ottamatta tuntureilla muutenkin vähän.

Tavallisia tunturialueen lintuja ovat esimerkiksi riekko ja sitä suuresti muistuttava kiiruna. Näistä lajeista kiirunan elinympäristö on korkeammalla, puurajan yläpuolella. Monet tundravyöhykkeen lintulajit pesivät myös Lapin tunturipaljakoilla. Pulmunen, keräkurmitsa ja tunturikihu ovat esimerkkejä tällaisista lajeista.

Tunturipöllö ja tunturihaukka ovat alueella saalistavia petolintuja. Niiden molempien kannat ovat nykyisin niin pieniä, että naalin tapaan ne on luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi.

Kiirunalla on hyvä suojaväritys.