4.2 Suomalainen kansanmusiikki
Suomalaisen kansanmusiikin juuret ulottuvat kahden tuhannen vuoden päähän
Kalevalainen kulttuuri
Kalevalaisen musiikkikulttuurin kukoistuskausi ajoittuu ajanlaskumme alkuun. Kalevalainen runonlauluperinne on säilynyt elävänä meidän päiviimme asti. Runot ja sävelmät eivät liittyneet kiinteästi yhteen, vaan laulajalla tai perheellä oli muistissa muutama sävel, joita käytettiin muunnellen. Tavallisesti joku, joka muisti paljon runoja toimi esilaulajana. Hän lauloi ensin ja muut toistivat hänen esittämänsä säkeen. Näin paikalla olleet oppivat samalla runoja ja tarinoita, joita he myös välittivät eteenpäin. Vasta myöhemmin, kun Elias Lönnroth kokosi näitä runoja Kalevala-teokseensa (1849) levisi tämä rikas kansantarusto laajemmallekin ja on myös tallessa kirjallisessa muodossaan.
Kalevalaisen runon piirteitä
Nämä asiat helpottavat runon muistamista:
Veis-ti vuo-rel-la ve-net-tä
kal-li-ol-la kal-kut-te-li
Esimerkki runolaulumelodiasta:
nuotti: Pekka Tulkki
Kalevalaisen runon piirteitä
Nämä asiat helpottavat runon muistamista:
- usein 5-jakoinen rytmi, lasketaan viiteen
- kahdeksantavuinen säe
- alkusointu, sanat alkavat samalla kirjaimella
- kerto, sama asia toistetaan toisilla sanoilla
Veis-ti vuo-rel-la ve-net-tä
kal-li-ol-la kal-kut-te-li
Esimerkki runolaulumelodiasta:
nuotti: Pekka Tulkki
Uusi suomalainen kansanmusiikki
Kalevalainen laulutapa ja kieli sai taipua vieraiden kielten mukaisiin riimeihin. Rekilaulut olivat 1800-luvulla suosittua ajanvietettä kaikenikäisten keskuudessa. Lauluja keksittiin hyvin monenlaisista aiheista. Laulut alkoivat usein luontoaiheisella johdannolla, jonka jälkeen yleisin käsitelty aihe lienee ollut rakkaus. Toiston sisältävä rakenne muistutti vanhaa vuorolauluperinnettä, mutta tekstejä riimiteltiin uudempien mallien mukaisesti.
Kuuntele rekilaulusikermä Kansanmusiikki.fi-sivustoilla.
Pelimannimusiikki
Suomeen saapui muualla kehitettyjä soittimia, jotka syrjäyttivät vanhat kansansoittimet. Syntyi pelimannimusiikkia, joka ruotsalaisen esikuvansa mukaisesti on usein tanssittavaa yhtyesoittoa. Tyypillisimpiä pelimannimusiikin soittimia ovat
Perinnemusiikin opiskelua
Kuuntele rekilaulusikermä Kansanmusiikki.fi-sivustoilla.
Pelimannimusiikki
Suomeen saapui muualla kehitettyjä soittimia, jotka syrjäyttivät vanhat kansansoittimet. Syntyi pelimannimusiikkia, joka ruotsalaisen esikuvansa mukaisesti on usein tanssittavaa yhtyesoittoa. Tyypillisimpiä pelimannimusiikin soittimia ovat
- viulu, joka syrjäytti kanteleen
- harmooni, jolla usein kompattiin eli tämmättiin kappaleita
- haitari, joka tuli meille Venäjältä
- klarinetti, kontrabasso ja huuliharppu
Perinnemusiikin opiskelua
Kansan vanha perinnemusiikki saa koko ajan uusia vaikutteita ja kehittyy, ja se muuntuu uuteen muotoon. Suomessa kansanmusiikkia voi opiskella esimerkiksi Sibelius-Akatemiassa ja vuotuinen Kaustisten Kansanmusiikkifestivaali vaalii tätä musiikkiperinnettä.
Vieraile pikakelauksella Kaustisen festivaaleilla katsomalla Juho Tastulan tekemä videokooste.
Vieraile pikakelauksella Kaustisen festivaaleilla katsomalla Juho Tastulan tekemä videokooste.
Suomi-tehtävä
Tutustu soittimiin sivuilla Vanha suomalainen kansanmusiikki ja Uusi suomalainen kansanmusiikki. Kerro sitten miten vanhat ja uudet soittimet eroavat toisistaan rakenteensa ja materiaaliensa puolesta.
4.2. Vertaile uusia ja vanhoja suomalaisia kansansoittimia
Kirjoita vastauksesi tänne klikkaamalla painiketta "+Luo merkintä".
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.