Rantoja muokkaavia tekijöitä ovat tuulten aikaansaamat aallot, vuorovesi sekä talvinen jääpeite. Nämä yhdessä saavat aikaiseksi rannan kulumista ja kasautumismuotoja, kuten rantatörmiä, rantatasanteita ja hiekkasärkkiä.

Aaltojen työ

Mitä voimakkaampi tuuli on, sitä suurempia aaltoja se aiheuttaa. Kun aallot lyövät jyrkän kalliorannan alaosaan, sinne alkaa syntyä aaltojen kulutuksesta aiheutuva onkalo. Kun lovi syvenee, sen yläpuolella oleva kallio romahtaa alas. Näin syntyvät jyrkät rantatörmät, jotka ajan mittaan siirtyvät sisämaahan päin.

Joskus aallot kuluttavat kallioon upeita luolastoja ja holvikaaria, joiden katto myöhemmin romahtaa, ja tuloksena on merestä kohoavia yksinäisiä kivipaaseja eli raukkeja.

Aina aallot eivät kohtaa jyrkkää rantakalliota. Matalilla rannoilla aallot muodostavat kiviaineksesta matalan rantatasanteen. Meren virtaukset kuljettavat osan aineksesta kauemmas rannasta tuulen vielä viimeistellessä maisemaa. Näin syntyvät hiekkasärkät, jotka voivat kasvaa yhtenäisiksi muodostumiksi muodostaen haffeja. Kuuluisimpia haffeja Euroopassa ovat Kuurin kynnäs Liettuassa sekä Venetsian laguuni Adrianmerellä.

Tällaisen särkän jälkeen ranta syvenee merelle päin mentäessä jyrkästi, kun virtausten voima ei enää riitä kuljettamaan hiekkaa kauemmas merelle. Tällaista äkkisyvää kutsutaan jyrkänpartaaksi.

Talvella vesistöjen jäätyessä, tuulien ja virtojen liikuttama jää voi pakkautuessaan rannoille tuoda mukanaan maa-ainesta. Isojen merien rannoilla vaikuttaa myös vuorovesi, joka muokkaa rantojen maisemaa.

Cabo de São Vicenten majakan edustalla on kivipaasi eli raukki. Portugal.​

​