​Yksilöllisyys

Saman lajin yksilöt muodostavat populaatioita, ja niistä muodostuu eliöyhteisöjä, mutta tästä huolimatta jokainen eliö on yksilöllinen. Jokaisella eliöllä on yksilöllinen perimä, joka tuottaa yhdessä ympäristöolosuhteiden kanssa yksilölle tietynlaisen ilmiasun.

Monet eliöt elävät yhdessä, mutta ovat silti yksilöitä. Koralliriutasta, sammaleläinten runkokunnista ja yhdyskunnista voi kuitenkin olla vaikea erottaa yksilöitä toisistaan. Maavarsien avulla lisääntyvät kasvit voivat säilyttää fysiologisen yhteyden, jolloin yksilön määrittely on vaikeaa. Muurahaiset puolestaan järjestäytyvät yhteiskunniksi, joissa kaikki eliöt toimivat yhdessä ikään kuin yksi, iso toiminnallinen yksikkö.



Vaikka valkovuokkojen kasvusto näyttää kaukaa katsottuna yhdeltä kokonaisuudelta, se koostuu lukuisista erillisistä yksilöistä.

Elämänkaari ja kasvu

Eliöiden kasvu perustuu solujen jakautumiseen ja solujen suurenemiseen. Vanhenemisen ajatellaan johtuvan siitä, että solujen ja perimän korjaaminen on sitä vaikeampaa, mitä kauemmin eliö kasvaa. Eliöiden resurssit ovat rajallisia, joten ne eivät voi panostaa samanaikaisesti kasvuun, lisääntymiseen ja ylläpitoon. Eliöt kasvavat ja lisääntyvät ja lopulta eliöt kuolevat.

Elämänkaarella tarkoitetaan eliön elämään kuuluvia kehitysvaiheita. Eliö syntyy saman lajin yksilöistä, kasvaa, lisääntyy, vanhenee ja kuolee. Eliöiden elinikä vaihtelee suuresti lajin mukaan. Joidenkin päivänkorentolajien aikuisvaihe kestää vain muutamia tunteja. Tässä ajassa sen on pariteltava ja munittava. Toisaalta jättiläiskilpikonna voi saavuttaa reilusti yli sadan vuoden iän.


Elämälle tyypillisiin piirteisiin kuuluu elämänkaari. Jotkut päiväkorennot elävät aikuisena muutamista tunneista joihinkin vuorokausiin.