Luku 5

maailmankaudet, geological eras
Maapallon geologinen ikä (4,6 miljardia vuotta) jaetaan ikäjärjestyksen perusteella neljäksi maailmankaudeksi: elämän esiaika, elämän vanha aika, elämän keskiaika ja elämän uusi aika.

elämän esiaika, Precambrian
Maapallon elämän historian ensimmäinen maailmankausi on prekambrinen maailmankausi noin 4600–570 milj. vuotta sitten.

elämän vanha aika, Palaezoic
Maapallon elämän historian toinen maailmankausi on paleotsooinen maailmankausi noin 570–250 milj. vuotta sitten.

elämän keskiaika, Mesozoic
Maapallon elämän historian kolmas maailmankausi on mesotsooinen maailmankausi noin 250–65 milj. vuotta sitten.

elämän uusi aika, Cenozoic
Maapallon elämän historian neljäs ja edelleen jatkuva maailmankausi on kenotsooinen maailmankausi. Alkoi noin 65 milj. vuotta sitten ja jatkuu nykyaikaan.

sukupuuttoaalto, massasukupuutto eli joukkosukupuutto, mass extinction
Maapallon historian ajalta tunnetaan useita ajanjaksoja, jolloin suuri osa maapallon eliöistä on kuollut sukupuuttoon. Ainakin viiden näistä on arveltu olleen erityisen suuria. Sukupuuttoaaltojen syyt vaihtelevat, mutta liittyvät elinympäristön muutoksiin, esimerkiksi ilmastonmuutokseen.

kemiallinen evoluutio, chemical evolution
Alkumaapallon olosuhteissa yksinkertaisista epäorgaanisista aineista syntyi monimutkaisia orgaanisia aineita johtaen lopulta alkusolun kehittymiseen.

aminohappo, amino acid
Aminoryhmän (-NH2) ja karboksyyliryhmän (-COOH) sisältäviä orgaanisia yhdisteitä. Ne ovat proteiinien rakenneosia.

biologinen evoluutio, biological evolution
Alkusolun syntymistä noin neljä miljardia vuotta sitten voidaan pitää biologisen evoluution alkuhetkenä, josta alkoi eliöiden kehittyminen kemiallisen evoluution jälkeen.

alkusolu, protocell
Ensimmäinen teoreettinen solu, josta kaikki elämä olisi saanut alkunsa. Ensimmäiset solut olivat nykyisten bakteerien kaltaisia.

kemosynteesi, chemosynthesis
Yhteyttämistä ilman valoa, jossa orgaanisten yhdisteiden valmistamiseen tarvittava energia saadaan epäorgaanisten yhdisteiden hapettumisesta. Osa bakteereista kykenee kemosynteesiin.

fotosynteesi, photosynthesis
Auringon valoenergian avulla tapahtuvaa yhteyttämistä, jossa valmistetaan hiilidioksidista ja vedestä sokeria ja samalla vapautuu happea. Sokeriin sitoutuu Auringosta lähtöisin olevaa valoenergiaa kemiallisena energiana. Fotosynteesiä tapahtuu mm. vihreissä kasveissa ja eräissä bakteereissa.

stromatoliitti, stromatolite
Vanhimmat fossiilit, stromatoliitit, ovat varhaisista syanobakteereista muodostuneita kerrostumia.

aerobinen eli hapellinen, aerobic
1) Happipitoinen elinympäristö tai 2) Happea tarvitseva eliö tai kemiallinen reaktio.

endosymbioositeoria, endosymbiosis theory
Teoria, jonka mukaan aitotumaisten solujen viherhiukkaset ja mitokondriot ovat alun perin olleet bakteereita.

aitotumaiset (eliöt), eukaryotes
Eliöt, joiden tumaa ympäröi tumakotelo. Aitotumaisia eliöitä ovat kasvit, eläimet, sienet ja alkueliöt.

sukusolu eli gameetti, gamete
Sukusolu on lisääntymiseen osallistuva solu, jonka kromosomiluku on haploidinen. Kahden sukusolun yhtyessä syntyy hedelmöittynyt tsygootti.

megaevoluutio, megaevolution
Suurten taksonomisten ryhmien (suku, heimo, lahko, luokka ja pääjakso) kehittyminen.