​Ekosysteemin ja ravintoketjujen perustana ovat tuottajat, jotka valmistavat itse ravintonsa.

Tuottajien auringosta sitomaa energiaa hyödyntävät kuluttajat, jotka ovat toisenvaraisia eli heterotrofisia eliöitä.

Kuluttajien syödessä kasveja niihin sitoutunut energia vapautuu kuluttajan käyttöön tai varastoituu sen kudoksiin. Kuluttajilta orgaanisiin yhdisteisiin sitoutunut energia siirtyy ravintoketjussa korkeamman asteen kuluttajien ja hajottajien käyttöön.


Kasvit sitovat ilmakehän hiilidioksidia orgaanisiin yhdisteisiin. Maapallon yleisin orgaaninen yhdiste on selluloosa, jota kasvin käyttävät esimerkiksi soluseinän rakennusaineena.

Kasvit käyttävät suurimman osan tuottamastaan energiasta omaan käyttöönsä. Jäljelle jäävää, kuluttajien käyttöön siirtyvää energiaa kutsutaan nettotuotannoksi. On arvioitu, että kasvit tuottavat vuosittain 160 miljardia tonnia (160 000 000 000 000 kg) hiilihydraatteja. Tämä määrä vastaa lähes 250 kuutiokilometriä (1km x 1km x 1km) puuainesta. Kuvittele mielessäsi kilometrin korkuinen ja levyinen puupalkki, joka yltää Helsingistä Jyväskylään – näin valtavan määrän yhteyttämistuotteita kasvit tuottavat vuodessa!

Useimmat ekosysteemit ovat riippuvaisia suoraan tai välillisesti fotosynteesistä. Joissain valottomissa ympäristöissä, kuten valtamerten pohjissa sekä monissa ääriolosuhteissa ekosysteemin toiminta perustuu kemosynteesiä hyödyntäviin bakteereihin ja arkkeihin. Kemosynteesin merkitys elämälle on kuitenkin paljon pienempi kuin fotosynteesin.

Fotosynteesissä kasvit tuottavat glukoosin ohella myös happea. Sitä tarvitaan soluhengityksessä energian vapauttamiseksi eliöiden käyttöön. Hapesta muodostuu lisäksi otsonia, joka suojaa maapallon elämää UV-säteilyltä.

Yle: fotosynteesi