​Solujen koot vaihtelevat yli millimetrin läpimitaltaan olevasta sammakon munasolusta yli tuhat kertaa pienempiin bakteereihin. Myös solujen muoto vaihtelee. Esimerkiksi ihmisen hermosolut voivat olla jopa yli metrin pituisia, kun taas kiekkomainen punasolu on läpimitaltaan vain muutamia mikrometrejä eli millimetrin tuhannesosia.

Solut ovat useimmiten niin pieniä, että niitä ei voi erottaa paljain silmin. Tyypillisen eläin- ja kasvisolun läpimitta on noin 10–100 mikrometriä. Bakteeri- ja arkkisolut ovat vielä hieman pienempiä, noin 1–10 mikrometriä. Yksisoluisten aitotumallisten solut ovat sen sijaan usein suurempia kuin eläimen solut. Pienellä koolla on monia etuja: Pienikokoinen solu pystyy vaihtamaan ainetta ympäristön kanssa nopeammin kuin iso. Lisäksi pienen solun sisällä aineiden kulkeutuminen on nopeampaa, jolloin myös solujen aineenvaihdunta on tehokkaampaa. Pienet solut voivat myös jakautua nopeammin ja muodostaa monimuotoisia kokonaisuuksia, kuten kudosta ja elimiä. Eliön on siis kannattavampaa koostua monesta pienestä solusta kuin muutamasta isosta.

Vaikka solujen perusrakenne on melko samanlainen, niiden ikä, koko ja muoto vaihtelevat tehtävien mukaan. Ihmisruumiissa on miljardeja soluja ja satoja erilaisia solutyyppejä, kuten siittiö- ja munasoluja, puna- ja valkosoluja, luusoluja ja hermosoluja. Jokaisella solutyypillä on sen tehtävän kannalta tarkoituksenmukainen rakenne. Esimerkiksi siittiösolulla on liikkumista helpottava siima ja punasolulla hapen kuljetukseen kehittynyt kiekkomainen rakenne.

Myös solun elämänkierron pituus vaihtelee huomattavasti. Bakteerisolut voivat jakautua nopeimmillaan jopa muutamien kymmenien minuuttien välein. Toisaalta esimerkiksi ihmisen hermosolu voi elää jakautumatta koko ihmisen eliniän. Monisoluisilla eliöillä tarpeettomat ja huonokuntoiset solut tuhoutuvat. Siitä huolimatta yksilö voi jatkaa elämää, sillä solut tuhotaan hallitusti ohjelmoidun solukuoleman eli apoptoosin avulla.