Merenpinnan tasolla ilmanpaine on noin 1 bar eli 100 000 Pa (pascalia). Siirryttäessä merenpinnan tason alapuolelle paine kasvaa, ja toisaalta siirryttäessä merenpinnan tason yläpuolelle se laskee. Poikkeava paine rajoittaa eliöiden levinneisyyttä sekä valtamerten syvyyksissä että vuoristossa. Korkealla vuoristossa ilma on ohutta eli paineen laskun takia hapen osapaine on pienempi kuin merenpinnan tasolla. Vaikka olosuhteet ovat osissa maapalloa normaaleista selvästi poikkeavia, esiintyy näissäkin elinympäristöissä elämää eliöiden sopeutumiskyvyn ansiosta. Valtamerten syvyyksissä on monia eliölajeja, vaikka siellä on pimeää, kylmää ja suuri paine.

Syvänmeren lajien elinympäristö on erilainen kuin pintavesissä elävien eläinten, sillä syvemmälle mentäessä veden aiheuttama paine kasvaa. Syvällä elävien lajien haasteena on valtavan paineen lisäksi pimeys ja kylmyys. Syvänmeren kalojen kudoksien vesipitoisuus on suuri (jopa 90 prosenttia). Vetinen kudoskoostumus takaa sen, että kudosten tiheys on sama kuin ympäröivän veden. Syvänmeren eliöillä on myös muita sopeumia kovaan paineeseen: esimerkiksi niiden luut ovat joustavia, joten ne eivät litisty kovassa paineessa.


Syvänmeren kalat ovat sopeutuneet pimeyteen ja korkeaan paineeseen.