10.1 Suvullinen lisääntyminen
Suvullisessa lisääntymisessä tarvitaan kaksi eri yksilöä, jotka tuottavat sukusoluja. Määritelmän mukaisesti suurempia sukusoluja tuottavat ovat naaraita ja pienempiä sukusoluja tuottavat koiraita.
Sukusoluja muodostuu eläimillä sukupuolirauhasissa (kivekset → siittiöt, munasarjat → munasolut). Kasvien sukusolut syntyvät heteissä (siitepölyä) ja emeissä (munasoluja).
Siemenkasveilla pölytyksen seurauksena siitepölyhiukkasen ja munasolun tumat yhtyvät eli tapahtuu hedelmöittyminen. Vastaavasti eläimillä siitoksen seurauksena sukusolujen perimät yhdistyvät (hedelmöitys). Siitos jaetaan ulkoiseen ja sisäiseen siitokseen. Ulkoisessa siitoksessa hedelmöitys tapahtuu naaraan ulkopuolella, esimerkiksi kaloilla vedessä. Sisäisessä siitoksessa sukusolujen tumien perimä yhdistyy naaraan sisällä.
Hedelmöityksen seurauksena syntyy geneettisesti uudenlaisia jälkeläisiä, joiden perimä on molempien vanhempien perimästä koostuva ominaisuusyhdistelmä. Suvullisessa lisääntymisessä syntyvä perinnöllinen muuntelu on sen tärkein etu verrattuna suvuttomaan lisääntymiseen.
Teeren lisääntyminen:
Suvullinen lisääntyminen on kuitenkin epävarmaa ja hidasta verrattuna suvuttomaan lisääntymiseen. Sukusolujen muodostaminen vaatii rakennusaineita, energiaa ja aikaa. Koska vain naaraspuoliset yksilöt voivat saada jälkeläisiä ja sukukypsyys saavutetaan monien lajien kohdalla hitaasti, on suvullisen lisääntymisen tehokkuus pienempää suvuttomaan verrattuna.
Suvullisessa lisääntymisessä myös lisääntymiskumppanin löytämiseen ja mahdolliseen lisääntymiskamppailuun muiden saman lajin yksilöiden välillä kuluu aikaa ja energiaa.
Koska sekä suvuttomalla että suvullisella lisääntymistavalla on etunsa ja haittansa, monilla eliöillä on sukupolvenvuorottelua, jossa eliö lisääntyy vuorotellen suvuttomasti ja suvullisesti.
Sukupolvenvuorottelua esiintyy esimerkiksi sammalilla ja meduusoilla.
Meduusalla on sukupolvenvuorottelussa kaksi vaihetta: suvullisen lisääntymisen kautta kehittynyt, alustaan kiinnittyvä vaihe sekä suvuttomasti kuroutuman kautta kehittyvä, vapaana uiva yksilö. Meduusan lisääntymisessä vaihtelevat siis suvullinen ja suvuton lisääntyminen. Naarasmeduusan munasolut hedelmöittyvät koirasmeduusan siittiösoluilla. Tämä on suvullista lisääntymistä. Hedelmöityksen tuloksena muodostunut toukkavaihe kiinnittyy pohjaan polyypiksi, josta kuroutuu suvuttomasti uusia meduusoja.
Meduusan elämänkierto. Toukkavaihe on pohjaan kiinnittynyt polyyppivaihe. "Uivia tai kelluvia meduusoja" kehittyy kuroutumalla pohjassa elävästä yksilöstä.
Sukusoluja muodostuu eläimillä sukupuolirauhasissa (kivekset → siittiöt, munasarjat → munasolut). Kasvien sukusolut syntyvät heteissä (siitepölyä) ja emeissä (munasoluja).
Siemenkasveilla pölytyksen seurauksena siitepölyhiukkasen ja munasolun tumat yhtyvät eli tapahtuu hedelmöittyminen. Vastaavasti eläimillä siitoksen seurauksena sukusolujen perimät yhdistyvät (hedelmöitys). Siitos jaetaan ulkoiseen ja sisäiseen siitokseen. Ulkoisessa siitoksessa hedelmöitys tapahtuu naaraan ulkopuolella, esimerkiksi kaloilla vedessä. Sisäisessä siitoksessa sukusolujen tumien perimä yhdistyy naaraan sisällä.
Hedelmöityksen seurauksena syntyy geneettisesti uudenlaisia jälkeläisiä, joiden perimä on molempien vanhempien perimästä koostuva ominaisuusyhdistelmä. Suvullisessa lisääntymisessä syntyvä perinnöllinen muuntelu on sen tärkein etu verrattuna suvuttomaan lisääntymiseen.
Teeren lisääntyminen:
Suvullinen lisääntyminen on kuitenkin epävarmaa ja hidasta verrattuna suvuttomaan lisääntymiseen. Sukusolujen muodostaminen vaatii rakennusaineita, energiaa ja aikaa. Koska vain naaraspuoliset yksilöt voivat saada jälkeläisiä ja sukukypsyys saavutetaan monien lajien kohdalla hitaasti, on suvullisen lisääntymisen tehokkuus pienempää suvuttomaan verrattuna.
Suvullisessa lisääntymisessä myös lisääntymiskumppanin löytämiseen ja mahdolliseen lisääntymiskamppailuun muiden saman lajin yksilöiden välillä kuluu aikaa ja energiaa.
Koska sekä suvuttomalla että suvullisella lisääntymistavalla on etunsa ja haittansa, monilla eliöillä on sukupolvenvuorottelua, jossa eliö lisääntyy vuorotellen suvuttomasti ja suvullisesti.
Sukupolvenvuorottelua esiintyy esimerkiksi sammalilla ja meduusoilla.
Meduusalla on sukupolvenvuorottelussa kaksi vaihetta: suvullisen lisääntymisen kautta kehittynyt, alustaan kiinnittyvä vaihe sekä suvuttomasti kuroutuman kautta kehittyvä, vapaana uiva yksilö. Meduusan lisääntymisessä vaihtelevat siis suvullinen ja suvuton lisääntyminen. Naarasmeduusan munasolut hedelmöittyvät koirasmeduusan siittiösoluilla. Tämä on suvullista lisääntymistä. Hedelmöityksen tuloksena muodostunut toukkavaihe kiinnittyy pohjaan polyypiksi, josta kuroutuu suvuttomasti uusia meduusoja.

Meduusan elämänkierto. Toukkavaihe on pohjaan kiinnittynyt polyyppivaihe. "Uivia tai kelluvia meduusoja" kehittyy kuroutumalla pohjassa elävästä yksilöstä.