Darwinin ja Lamarckin käsityseroa evoluutiosta voidaan selventää esittämällä heidän selityksensä sille, miksi kirahvilla on pitkä kaula.

Lamarckin / Darwinin mukaan kirahvit oppivat venyttämään kaulaansa pidemmäksi, jotta ne yltäisivät paremmin korkealla puun latvassa oleviin lehtiin. Kirahvin jälkeläiset perivät tämän hyödyllisen ominaisuuden ja venyttävät kaulaansa vielä enemmän.

Lamarck / Darwin esitti, että on olemassa kaulanpituuden suhteen eripituisia kirahviyksilöitä eli muuntelua. Pitkäkaulaisemmat yksilöt ylettyvät paremmin yläoksiin saaden enemmän ravintoa. Siksi pitkäkaulaiset yksilöt saavat myös enemmän jälkeläisiä kuin lyhytkaulaiset. Vähitellen sukupolvien saatossa kaikki kirahvit ovat luonnonvalinnan seurauksena pitkäkaulaisia. Darwin kumosi evoluutioteoriassaan Lamarckin ajatukset hankittujen ominaisuuksien periytymisestä.

Lamarckismin ja darwinismin välillä on siis kaksi oleellista eroa. Lamarckin / Darwinin mukaan vanhempien elinaikanaan hankkimat ominaisuudet periytyvät jälkeläisille.

Lamarck / Darwin esitti, että eliöiden ominaisuudet muuntelevat ja siten yksilöiden välillä on eroja.

Lamarckin / Darwinin mukaan eliöillä on tarve kehittyä, kun taas Lamarckin / Darwinin mukaan eliöillä ei ole tällaista sisäistä tarvetta, vaan parhaat yksilöt vain sopeutuvat ympäristöönsä paremmin saaden enemmän jälkeläisiä.

Lamarck / Darwin siis ymmärsi valinnan merkityksen, mitä pidetäänkin yhtenä hänen merkittävimmistä oivalluksistaan.

Lamarck / Darwin puolestaan esitteli ensimmäisenä nykytieteeseen teorian evoluutiosta ja otti käyttöön sopeutumisen käsitteen.