Kappaleen lämpötilan kasvaessa siihen siirtyy energiaa (lämpöä). Lämpötilan laskiessa kappaleesta siirtyy lämpöä pois.
Kappaleeseen / kappaleesta siirtyvä lämpö ([[$ Q $]]) lasketaan lämpökapasiteetin ([[$ C $]]) ja lämpötilan muutoksen ([[$ \Delta T $]]) tulona: [[$ Q=C \Delta T $]].
Tiettyä ainetta olevan kappaleen lämpökapasiteetti on kappaleen massan (m) ja aineelle ominaisen ominaislämpökapasiteetin ([[$c$]]) tulo: [[$ C=cm $]].
Olomuodon muutokset
Olomuodon muutos tapahtuu vakiolämpötilassa, jolloin aineen rakenneosien väliset sidokset muuttuvat.
Aineen sulaminen ja höyrystyminen vaativat energiaa, kun taas tiivistyminen ja jähmettyminen vapauttavat energiaa ympäristöön.
Aineen sulaessa tai jähmettyessä siirtyy siihen tai siitä pois kaavan [[$ Q=sm $]] mukainen lämpö ([[$Q$]]). Kaavassa [[$s$]] on aineen ominaissulamislämpö ja [[$m$]] massa.
Aineen höyrystyessä tai tiivistyessä siirtyy siihen tai siitä pois kaavan [[$ Q=rm $]] mukainen lämpö ([[$Q$]]). Kaavassa [[$r$]] on aineen ominaishöyrystymislämpö ja [[$m$]] massa.
Aineen olomuoto riippuu lämpötilan lisäksi paineesta. Olomuodon riippuvuutta näistä suureista voidaan esittää faasikaaviolla.
