Verbejä dare (uskaltaa) ja need (tarvita, täytyä) käytetään yleensä tavallisten verbien tavoin:

• preesensissä yksikön 3. persoonan s-pääte
• preesensissä ja imperfektissä kysymykset ja kieltolauseet do-apuverbin avulla
• kaikki aikamuodot muodostettavissa
• niitä seuraavan toisen verbin infinitiivin edessä on to-partikkeli

Do you dare to do a bungee jump?
Uskallatko tehdä benjihypyn?

Siobhan doesn’t even need to say it out loud.
Siobhanin ei tarvitse edes sanoa sitä ääneen.

I didn’t dare to open my eyes.
En uskaltanut avata silmiäni.

Why do people need to photobomb pictures?
Miksi ihmisten pitää hypätä toisten kuviin?

Joskus dare ja need -verbejä käytetään apuverbien tapaan lähinnä kysymys- ja kieltolauseissa, yleensä vain preesensissä ja joskus imperfektissä. Apuverbinä ollessaan dare ja need noudattavat apuverbeille tyypillisiä käytänteitä:

• preesensissä yksikön 3. persoona on päätteetön (ei s-päätettä)
• preesensin kysymys- ja kieltolauseissa ei käytetä do-apuverbiä
• niitä seuraavan toisen verbin infinitiivin edessä ei ole to-partikkelia

How dare you go behind my back?
Kuinka kehtaat toimia selkäni takana?

I dare not say.
En uskalla sanoakaan.

No one dared ask anything.
Kukaan ei uskaltanut kysyä mitään.

Dare we follow the bear's footsteps?
Uskallammeko seurata karhun jalanjälkiä?

Need I remind you?
Täytyykö minun muistuttaa sinua?

You needn’t take your shoes off.
Teidän ei tarvitse riisua kenkiänne.

Huomaa myös menneen ajan muoto, joka on verrattain yleinen:

You needn’t have bothered.
Sinun ei olisi tarvinnut vaivautua.

On helpompaa, että käytät dare ja need -verbejä kuten tavallisia verbejä. Toisin sanoen, jos käytät kysymyksessä tai kieltomuodossa do-apuverbiä, jäljessä tulevan verbin infinitiivin eteen tulee to-partikkeli.

Muistiapu:

• Jos do, silloin to.
• Jos do-apuverbiä ei ole, ei tule myöskään to-partikkelia.

I don’t dare to call him.
I dare not call him.
En uskalla soittaa hänelle.