Johan Julius Christian Sibelius syntyi Hämeenlinnassa 1865. Lapsena häntä kutsuttiin nimellä Janne.

Hänen isänsä oli ammatiltaan lääkäri, mutta hän kuoli kun Janne oli pieni lapsi. Heidän kotonaan puhuttiin ruotsia, mutta Janne oppi myös suomen kielen.

Sibelius harrasti musiikkia pienestä piten ja ensimmäinen sävellys syntyi jo 7-vuotiaana. Sävellyksen nimi oli Vesipisaroita. Hänen tätinsä opetti Jannelle pianonsoittoa.

Koulupolkunsa Sibelius aloitti Hämeenlinnassa. Alakoulun jälkeen hän kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan normaalilyseosta.

Ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen hän aloitti lakimiehen opinnot Helsingissä, mutta hän keskeytti ne noin vuoden opiskeluiden jälkeen ja alkoi keskittymään musiikkiin. Hän otti käyttöön uuden taiteilijanimensä Jean.

Jean alkoi opiskella 16-vuotiaana viulunsoittoa musiikkiopistossa (tunnetaan nykyään nimellä Sibelius-akatemia), mutta lopulta pääpaino opiskelussa oli säveltäminen. Viulunsoitto oli hänelle hyvin mieluista, mutta hän ymmärsi, että varsinaista viuluvirtuoosia hänestä ei tulisi.

Helsingissä opiskelun lisäksi hän opiskeli ulkomailla sekä Berliinissä, että Wienissä. Berliinissä Sibelius kävi kuuntelemassa mm. Beethovenin, Straussin ja Wagnerin sinfonioitaja muita sävellyksiä. Wienin avoin ilmapiiri ja valssit olivat Sibeliuksen mieleen. Wienissä hän myös kehittyi kamarimusiikin säveltäjästä orkesterisäveltäjäksi.

Jean Sibelius avioitui vuonna 1892 Aino Järnefeltin kanssa. He saivat yhdessä kuusi tytärtä. He kävivät Karjalassa häämatkalla, jossa he tutustuivat itäsuomalaiseen kansanperinteeseen. Sibeliuksen tuotannosta löytyy Karelia-sarja, joka käsittelee Karjalan historiaa.

Samoihin aikoihin Sibelius kiinnostui Kalevalasta ja sen myyttisistä hahmoista. Yksi hänen uransa isoimpia läpimurtoja. Kullervo-sinfonia sai ensiesityksen, joka oli menestys.

Vaikeiden sortovuosien aikaan Sibelius nousi sävellyksillään nostattamaan suomalaista kansaa. Esimerkiksi Finlandia on noussut suomalaisille hyvin tärkeäksi sävellykseksi.

Elämä Helsingissä oli vilkasta ja Sibeliukset muuttivat Tuusulanjärjen rantaan, paikkaan nimeltä Ainola. Ainolassa säveltäminen jatkui ja Sibelius alkoi saamaan tunnustusta yhä enemmän ulkomailta ja muiden maiden säveltäjiltä. Iän myötä vähitellen sävellystahti hieman hidastui ja hän tuli itsekriittisemmäksi omalle työlleen. Hän mm. poltti osan työn alla olleista teoksistaan.

Sibelius kuoli Ainolassa vuonna 1957. Hän oli silloin 91-vuotias.