1. Mihin eläinsolun osaan liität seuraavat tehtävät:

soluhengitys - mitokondrio ja solulima; proteiinisynteesi - tuma, ribosomi + (kalvostot ja golgin laite);
aineiden kuljettaminen - solulimakalvosto ; aineiden pakkaaminen - golgin laite;
aineiden varastointi - solulima; säilyttää kromosomit - tuma

 

2. Täydennä teksti järkeväksi:

 

Fotosynteesi eli yhteyttäminen sitoo energiaa ekosysteemiin. Fotosynteesiin kykenevät syanobakteerit, levät ja vihreät kasvit . Fotosynteesiin ja kemosynteesiin kykeneviä eliöitä kutsutaan tuottajiksi eli omavaraisiksi, koska ne kykenevät itse tuottamaan tarvitsemansa energian ja orgaaniset yhdisteet. Esimerkiksi eläimet ja sienet taas ovat toisenvaraisia eli kuluttajia. Tumattomat eli bakteerit ja arkeonit voivat kuulua kumpaan tahansa ryhmään (tuottajiin tai kuluttajiin).

 

Sokeri tai muut isot molekyylit eivät ole soluille sopiva energian käyttömuoto. Tumalliset solut muuttavat sokerin sisältämän energian solulle käyttökelpoiseen muotoon happea vaativassa soluhengityksessä. Sen alkuosa eli glykolyysi tapahtuu solulimassa ja loppuosa (tehokkain osa) mitokondriossa. Tuloksena syntyy ATP:ta.

3. Tee miellekartta lisääntymisestä, jossa:

• käytät seuraavia sanoja: suvullinen, suvuton, hedelmöitys, partenogeneesi, jakautuminen, kuroutuminen, monistuminen, itiöt, rönsyt, maavarsi, siitos, pölytys, siitepöly, siittiö, munasolu
• voi olla muitakin sanoja
• käy ilmi eri kuntien (tai jopa eimerkkilajien) tavat lisääntyä

A. OIKEIN VAI VÄÄRIN

Valitse oikea vaihtoehto (tai oikeat vaihtoehdot):

1. Evoluutio on

1. a. Lajien kehittymistä paremmiksi.
2. b. Eliöiden tietoista sopeutumista elinympäristöönsä.
3. c. Lajien sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin.
4. d. Maapallon syntyaikaan tapahtunutta kehitystä.

2. Lajin sisäinen muuntelu on

1. a. Lajin yksilöiden muuttamista alueelta toiselle.
2. b. Lajin sisäistä lisääntymistä.
3. c. Lajin yksilöiden erilaisuutta.
4. d. Lajin yksilöiden kilpailua.

3. Suuntaavassa valinnassa

1. a. Valinnalla on suunta jonnekin.
2. b. Populaation alleelikoostumus muuttuu.
3. c. Valinta suuntaa populaatiota.
4. d. Valinta suosii keskivertoja yksilöitä.

 

 

 B. YHDISTÄ OIKEIN SEURAAVAT KÄSITTEET (1–6) JA NIIDEN SELITYKSET (A–F):

1. laji, D
2. muuntelu, E
3. populaatio, C
4. geenivarasto, A
5. luonnonvalinta, F
6. kelpoisuus, B

 A. tietyn alueen saman lajin yksilöiden geenit
B. lajin tietyillä yksilöillä on paras kyky säilyä hengissä lisääntymisikään saakka
C. tietyllä alueella samaan aikaan elävä saman lajin yksilöjoukko
D. yksilöt pystyvät lisääntymään keskenään ja saamaan lisääntymiskelpoisia jälkeläisiä
E. saman lajin yksilöiden geenien eroavaisuus
F. parhaiten tiettyihin olosuhteisiin sopeutuneet yksilöt säilyvät hengissä

 

C. YMPÄRÖI OIKEAT JA KORJAA VÄÄRÄT VÄITTÄMÄT

Viherlevät
Elävät kosteissa elinympäristöissä
Tuotavat happea ja hiilidioksidia
Niiden soluseinän rakenteet muistuttavat kasvisolujen seiniä
Niitä pidetään kasvien esi-isinä

Sammalet
Ovat sekovartisia
Ovat täysin sopeutuneet maaelämään
Niiden itiöt syntyvät itiöpesäkkeissä
Niiden kuolleista osista muodostuu turvetta

Sanikkaiset
Niillä on johtosolukkoa
Lisääntyvät välillä myös suvullisesti itiöiden avulla
Nykyisistäkin sanikkaisista voi muodostua kivihiiltä
Liekokasvit ovat sanikkaisia

Siemenkasvit
Tarvitsevat aina vettä lisääntymisessä
Paljassiemenisillä kasveilla on yleensä tuulipölytys
Vain koppisiemeniset kasvit tuottavat siitepölyä (myös paljassiemeniset)
Koppisiemenisillä on aina eläinpölytys, voi olla

Kukka
Paljassiemenisillä kasveilla ei ole kukkia, kukka voi olla myös hyvin vaatimattoman näköinen
Paljassiemenisille siemenen ympärille kehittyy marja tai hedelmä
Koppisiemenisten alkio kehittyy emin sisällä
Jäkälien latvaosiin kehittyy joskus kukkia

Putkilokasvit
Sanikkaiset ovat putkilokasveja
Johtojänteessä on puu- ja nilaosa
Puuvartisilla kasveilla paksuuskasvun aiheuttaa puuosa, puun ja nilan välissä oleva jälsi
Ilmarakojen kautta kasvi haihduttaa vettä

D. Suvullinen lisääntyminen vaatii yleensä kaksi eri sukusolua.

• Paitsi partenogeneesissä on vain munasolu.
• Jos erilaiset sukusolut tulevat eri yksilöistä, kysymyksessä on kaksineuvoinen laji. Eläimet ovat usein kaksineuvoisia.
• Jos molempia sukusoluja tuotetaan samassa yksilössä, kysessä on yksineuvoinen laji. Kasvit ovat usein yksineuvoisia.
• Emi- ja hedekukintoja on usein samassa kasvissa tai samassa kukassa. Emissä oleva sukusolu on munasolu. Heteessä olevat sukusolut ovat siitepölyhiukkasia. Usein kasvit pyrkivät välttämään itsepölytystä eli sen, että omat sukusolut yhtyvät, mutta se on hyvä ominaisuus silloin, jos lisääntymiskumppaneista on pulaa.
• Munasolun ja siitepölyhiukkasen yhtymistä kutsutaan pölytykseksi ja tämän hedelmöityksen seurauksena syntyy “kasvin vauva” eli siemen. Se voi levitä vaikkapa tuulen mukana tai eläimen kuljettamana, kuten siitepölyhiukkanenkin. Älä kuitenkaan sekoita näitä kahta tapahtumaa.
• Itiöt eivät ole “kasvien vauvoja”, vaan suvutonta lisääntymistä.
• Suvullisessa ja suvuttomassa lisääntymisessä on molemmissa omat hyvät puolensa. Siksi jotkin eliöt käyttävät molempia vuorotellen. Tätä kutsutaan sukupolvenvuorotteluksi.

E. Eristäytyneellä vuoristoalueella elää jänispopulaatio. Populaatiossa esiintyy perinnöllistä muuntelua.

Jatka tarinaa ja käytä seuraavia sanoja:

• lajiutuminen
• geenivirta
• luonnonvalinta
• alleeli
• maantieteellinen isolaatio
• sattuma
• pullonkaulailmiö
• perustajanvaikutus
• kelpoisuus

 

ESIMERKKITARINA:

Eristäytyneellä vuoristoalueella elää jänispopulaatio. Populaatiossa esiintyy perinnöllistä muuntelua. Muuntelu johtuu alleeleista eli mutaatioiden seurauksena syntyneistä saman geenin eri muodoista. Joillakin jänispopulaation yksilöistä on alleeli, joka aiheuttaa paksun, karvaisen turkin. Vuoristossa ilmasto on hyvin kylmä, joten luonnonvalinta suosii tätä ominaisuutta. Näiden jänisten ei tarvitse syödä niin paljon ruokaa, koska turkki pitää ne lämpiminä. Siksi ne pysyvät todennäköisemmin elossa ja pystyvät keskittymään lisääntymiseen. Niiden kelpoisuus on parempi kuin ohutturkkisilla jäniksillä, koska ne saavat enemmän lisääntymisikään selviäviä poikasia.

 

Koska jänikset elävät eristyksissä, ne ovat maantieteellisessä isolaatiossa. Geenivirta tämän populaation ja samaan lajiin kuuluvien alankojänisten välillä on ehtynyt. Periaatteessa ne kykenisivät vielä lisääntymään keskenään eli ne kuuluvat samaan lajiin, mutta jos eristys jatkuu tarpeeksi pitkään, tapahtuu lajiutuminen, jonka jälkeen ne eivät enää tuota lisääntymiskykyisiä poikasia, vaikka joutuisivatkin samalle alueelle.

 

Eräänä päivänä meteoriitti iskee jänispopulaation maille. Sattumalta vain kymmenen yksilön lauma selviää ja juoksee kauhuissaan pakoon. Vanhalla alueella ei ole vähään aikaan ruokaa saatavilla, joten ne etsivät ruokaa aivan uusilta asuinalueilta, aiempaa lämpimämmältä ja kosteammalta seudulta. Näistä selviytyneistä yksilöistä suurin osa sattuu olemaan muita paljon pitkäkorvaisempia. Tämän pullonkaulailmiön ansiosta uudesta populaatiosta tulee vanhaan populaation verrattuna pitkäkorvaisempi. Uudessa, lämpimässä ympäristössä paksusta turkista ei ole hyötyä, päinvastoin. Tämä ominaisuus pikkuhiljaa hiipuukin populaatiossa, vaikka ei häviäkään täysin, ainakaan kovin nopeasti.