Uskonnon opetuksessa oppimisen arviointi on ohjaavaa ja kannustavaa. Palautteella pyritään rohkaisemaan oppilasta perehtymään ja tutkimaan uskontojen keskeisiä lähteitä ja piirteitä sekä tekemään asioista omia tulkintoja. Arvioinnissa otetaan huomioon monimuotoiset kirjallisen ja suullisen tuottamisen tavat sekä muun tekemisen ja ilmaisumuotojen kautta osoitettu osaaminen. Tärkeää on niiden kautta osoitettu taito ilmaista itseään ja ajatuksiaan. Yksityiskohtaisen muistamisen sijaan arvioinissa kiinnitetään erityisesti huomiota tiedon soveltamiseen sekä ajattelun kehittymiseen.

Uskonnon arvioinnissa pyritään tukemaan oppilasta oman oppimisprosessinsa ymmärtämisessä ja auttamaan häntä näkemään oma edistyminen koko oppimisprosessin ajan. Arvioinnissa käytetään monipuolisia vertais- ja itsearviointitapoja. Arvioinnin tulisi olla oppilaiden osallisuutta edistävää, keskustelevaa ja vuorovaikutteisia toimintatapoja edistävää.

Uskonnon sanallista arviota tai arvosanaa antaessaan opettaja arvioi oppilaan osaamista suhteessa paikallisessa opetussuunnitelmassa asetettuihin tavoitteisiin. Määritellessään osaamisen tasoa 6. vuosiluokan lukuvuositodistusta varten opettaja käyttää uskonnon valtakunnallisia arviointikriteereitä.

Arviointia voidaan toteuttaa itse- ja vertaisarviona, keskusteluna opettajan ja oppilaan välillä tai kirjallisena palautteena. Palaute oppilaan osaamisesta annetaan vanhemmille esim. Wilmassa, vanhempain tapaamisissa sekä todistuksessa. Arvioinnin lähtökohtana on oppilaan omien vahvuuksien löytäminen.